Ympäristön melu ja tehtävän vaativuustason vaihtelu vaikuttavat koululaisiin yksilöllisesti, selviää tuoreesta väitöskirjasta.

– Sekä ulkoinen että tehtävänsisäinen häiriötekijä korostivat entisestään yksilöiden välisiä eroja, kertoo psykologian maisteri Kaisa Kanerva tiedotteessa.

Tutkimuksen mukaan työmuistin tarkkaavuusmekanismin herkkyys selittää lasten välisiä eroja kouluoppimisessa. Työmuisti on kapasiteetiltaan ja kestoltaan rajallinen aivojen tiedonkäsittelyjärjestelmä.

– Työmuistiin kuuluu erikoistuneita alayksiköitä ja tiedonkäsittelyn toimintoja, jotka selittävät yksilöiden välisiä eroja kognitiivisissa taidoissa.

Tulokset osoittavat, että vaikka työmuistilla on vahva yhteys koulutaitoihin, työmuistin harjoittaminen ei vahvistanut lasten varhaisia matemaattisia taitoja. Laskemisen harjoittelu sen sijaan vahvisti taitoja.

– Tulosten perusteella työmuistin yleisen tarkkaavuusmekanismin kuormittuminen kaventaa mentaalista työtilaa, ja on siksi merkittävä tekijä yksilöiden välisen kognitiivisen suoriutumisen selittäjänä.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten kouluoppimisen taustalla olevien ongelmien tunnistamisessa sekä koulutaitoja edistävien harjoitteiden kehittämisessä.

– Tarvitaan standardoituja menetelmiä, joilla voidaan arvioida lapsen kykyä sietää häiriöitä muistitehtävän aikana. Kuntoutuksessa taas on keskityttävä niiden osataitojen harjoittamiseen, jotka ovat olennaisia lapselle ongelmia aiheuttavan koulutaidon kannalta.

Väitöstutkimuksessa Kanerva selvitti tarkemmin tekijöitä, jotka selittävät työmuistikapasiteetin yhteyttä koulutaitojen yksilölliseen vaihteluun 5–16 -vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Tutkimukseen osallistui 1 069 koululaista.

PsM Kaisa Kanerva väittelee 10.10. kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Working memory in explaining individual differences in scholastic skills: Insights from assessment and training" (Työmuisti oppimiserojen selittäjänä: Näkökulmia työmuistin arvioinnista ja harjoittamisesta).