LDL-kolesterolin avulla ei pystytä tunnistamaan erittäin korkean sydänkohtausriskin sepelvaltimotautipotilaita, tuore tutkimus osoittaa.

Suomalaisen diagnostiikkayritys Zora Biosciences Oy:n tutkimuksessa kävi ilmi, että perinteiset kolesterolimittaukset eivät ennusta sydänkohtausriskiä luotettavasti.

– Tässä on hyvä korostaa sitä, että puhumme nimenomaan sepelvaltimotautipotilaiden riskin ennustamisesta. Primääripreventio on oma asiansa, siinä puhutaan taudin kehittymisestä, Zoran lääketieteellinen johtaja Reijo Laaksonen sanoo.

– Sepelvaltimokomplikaatioiden syntymisessä ja niiden ennustamisessa LDL-kolesteroli ei tutkimuksemme mukaan toimi sepelvaltimotautipotilailla, hän jatkaa.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun kolesterolimittausten huonosta ennustearvosta sepelvaltimotautipotilaiden sydäntapahtumien suhteen raportoidaan. Laaksosen mukaan aiemmin tutkimustuloksia on selitetty sillä, että tutkimuksissa on ollut mukana ihmisiä, joilla on ollut lähtötilanteessa korkea kolesteroli ja heidän saamansa statiini olisi sotkenut kuvaa.

– Meillä oli tutkimuksessa mukana plaseboryhmä, jossa ei saatu mitään lipidilääkkeitä. Ryhmässä LDL-kolesterolin ennustearvo oli nolla, Laaksonen sanoo.

Laaksonen toteaa, että kolesterolin kertyminen verisuoniin on pitkällinen prosessi, mikä aiheuttaa plakkimuodostumista.

– Se, mikä tekee plakista riskaabelin ja infarkteja ja sydänkuolemia aiheuttavan, ei ole vain LDL-kolesterolipitoisuus.

Zoran tutkimus liittyy yrityksen kehittämään CERT-testiin, joka käyttää niin bioaktiivisia keramidi-lipidejä biomarkkerina sepelvaltimotautipotilaiden sydänkohtausriskin ennustamiseen.

– Niiden pitoisuudet ovat pieniä verrattuna kolesteroliin, noin promillen luokkaa, mutta nämä rasvat ovat biologisesti hyvin aktiivisia. Ne eivät vain kulkeudu veressä ja kerry tiettyyn paikkaan, vaan osallistuvat useisiin keskeisiin biologisiin prosesseihin kuten esimerkiksi tulehdusreaktioiden säätelyyn, Laaksonen sanoo.

Keramidimarkkerilla voidaan Laaksosen mukaan kaikkein parhaiten tunnistaa erityisen korkean riskin potilaat sepelvaltimotautipotilaiden joukosta.

– Yleisesti ajatellaan, että kaikilla sepelvaltimotautia sairastavilla on yhtä korkean riski saada sydänkohtaus tulevaisuudessa.

Zoran tutkimuksessa kävi ilmi sekin, että sepelvaltimotautipotilaan sydäninfarktiriski voi vaihdella noin viidestä jopa 30 prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Erityisen korkean riskin potilaiden tunnistaminen ja heille suunnattu preventio-ohjelma olisi terveydenhuollolle todennäköisesti kustannustehokasta.

– Heille pystyttäisiin osoittamaan tehostettua ennaltaehkäisevää hoitoa, joka vähentäisi todennäköisesti heidän sydäntapahtumiaan merkittävästi. Samoin uusia kalliita lääkkeitä pystyttäisiin kohdentamaan paremmin, Laaksonen sanoo.

Zoran tutkimus julkaistiin European Heart Journalissa. Kansainvälisessä yhteistyössä tehdyssä tutkimuksessa oli mukana yli 10 000 näytettä ja kolme eri aineistoa Norjasta, Saksasta ja Australiasta sekä Uudesta-Seelannista.