Työelämän itseohjautuvuudella on useita myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin, todistaa tuore tutkimus.

Tutkimus pureutui itseohjautuvuuden hyvinvointivaikutuksiin haastattelemalla 2 000 työssäkäyvää suomalaista.

Itseohjautuvuuden kokemus lisää tutkimuksen mukaan työntekijöiden kokemaa työn imua ja vähentää stressiä sekä työuupumuksen oireita. Työntekijät myös tunsivat palautuvansa paremmin. Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä.

Työelämän kuumimpiin trendeihin lukeutuva itseohjautuvuus on työntekijän kykyä ja valtaa johtaa itse itseään, tehdä itsenäisiä päätöksiä, vaikuttaa työhönsä ja toimia ilman ulkopuolista ohjausta.

– Itseohjautuvuus on yhteydessä suurempaan työhyvinvointiin ja työn imuun. Motivaatio ja työhyvinvointi on vahvempaa", sanoo psykologian dosentti Frank Martela, joka veti Aalto-yliopiston ja Työsuojelurahaston yhteistä tutkimushanketta.

Tutkimuksessa oli mukana eri toimialojen työntekijöitä kaikista ikä- ja koulutustaustaisista ryhmistä.

Martela sanoo, että itseohjautuvuuden synnyttämät myönteiset asiat selittyvät pitkälti autonomian kokemuksella. Ihminen kokee mielekkääksi sen, että pystyy itse tekemään omaa työtään koskevia päätöksiä.

– Ihmisen yksi perustarve on autonomian kokemus. Me haluamme kokea autonomiaa suhteessa omaan tekemiseemme. Uskon, että se on aika keskeisessä roolissa hyvinvointivaikutusten suhteen, Martela sanoo.

– Stressin ehkäisemiseksi on tärkeää, että pystyy itse priorisoimaan ja tekemään päätöksiä. Stressiä lisää se, että tekeminen on ulkopuolta kontrolloitua eikä pysty itse vaikuttamaan asioihin.

Itseohjautuvuutta on takavuosina pidetty suppean edelläkävijäyritysten ja -alojen toimintatapana. Korona-aika on kuitenkin merkinnyt isoa muutosta. Etätöissä on itseohjauduttu yhä enemmän ja kontrollointia on ollut vähemmän.

– On jouduttu pakostakin luottamaan enemmän työntekijöihin ja siihen, että he tekevät työnsä kunnolla etänä. Se on tervettä kehitystä. Monessa paikassa on todettu, että homma toimii silloinkin, kun ihmisille annetaan enemmän valtaa ja vastuuta, Martela sanoo.

Hänen mukaansa ei ole yksinkertaista määritellä itseohjautuvuuden yleisyyttä suomalaisessa työelämässä, koska työntekijän autonomian määrä vaihtelee eri malleissa. Itseohjautuvuutta ei ole vain yhtä mallia. Täysi itseohjautuvuus, jossa esihenkilöitä tai johtajia ei ole lainkaan, on Martelan mukaan harvinaista.

Tutkimuksen mukaan itseohjautuvuus on vahvempaa pienissä kuin suurissa organisaatioissa. Organisaatioiden sisällä korkeammassa asemassa olevat, enemmän palkkaa saavat ja korkeammin koulutetut työntekijät kokivat enemmän itseohjautuvuutta.

Itseohjautuvuus ei Martelan mukaan tarkoita työyhteisön rakenteiden puuttumista. Se on uudenlainen tapa organisoitua ja tarvitsee rakenteet, jotka tulevat sitä.

– Kaikki lähtee siitä, että esihenkilöt haluavat luottaa työntekijöiden haluun ja kykyyn tehdä työnsä itsenäisesti.

– Tämän tutkimuksen pääviesti on, että itseohjautuvuutta kannattaa pyrkiä tukemaan eli lisäämään työntekijöiden valtaa ja vastuuta, Martela sanoo.

Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisessa työelämässä hierarkkisuutta on vähemmän kuin monissa muissa maissa. Johtajat ja alaiset voivat Suomessa mutkattomammin esittää omat näkemyksenä ja olla eri mieltä.

– Mutta kyllä meilläkin on monia hierarkkisia organisaatioita, joissa ei ole luontaista tapaa luoda keskusteluyhteyttä eri tahojen välillä, Martela huomauttaa.