Huumeita käyttävät naiset eivät aina saa tietoa tarjolla olevista palveluista sosiaalityöntekijältä tai terveydenhuollosta, vaan usein naisten omien epävirallisten verkostojen kautta.

Tämä ilmenee Helsingin yliopiston yliopistonlehtorin Elina Virokannaksen tutkimuksesta, joka käsitteli pitkän huumeidenkäyttöhistorian omaavien suomalaisnaisten kokemuksia palvelujärjestelmästä.

Tietyt sosiaalityöntekijät tai lääkärit olivat naisten keskuudessa yleisesti tiedetty hyviksi tai erityisen negatiivisesti naisiin suhtautuviksi. Tutkimuksen mukaan hyvänä pidettiin viranomaista, joka huomioi naisten elämäntilanteen kokonaisvaltaisesti ja ei heti kyseenalaistanut naisten omaa näkemystä.

Vertaistuki nousi merkittäväksi auttavaksi tekijäksi naisten keskusteluissa. Naiset suhtautuivat toistensa kokemuksiin empaattisesti ja jakoivat toisillensa ohjeita, informaatiota ja suosituksia esimerkiksi siitä, kuinka viranomaisten kanssa tulee toimia, kuinka eri palveluiden asiakkaiksi voi päästä, miten ei kannata toimia ja millaisten asioiden kertomista kannattaa välttää.

Elina Virokannas osallistui vuoden aikana kymmenen kertaa naisten ryhmäkeskusteluihin matalan kynnyksen palvelupisteessä ja tutki naisten kertomuksia palvelujärjestelmän kokemuksista.

– Naiset osoittivat olevansa tietoisia siitä, että välillä he toimivat epävirallisen avun antajina toisilleen jo niin paljon, että kokivat hoitavansa palvelujärjestelmälle kuuluvia tehtäviä, Virokannas sanoo tiedotteessa.

Tutkimuksesta nousee esiin, että naiset tunnistivat palvelujärjestelmän aukkokohtia paikoitellen ammattimaisesti.

– Tutkimus nostaa esiin riskejä koskien sitä, että järjestelmän puutteita hoitavat lähtökohtaisesti itsekin heikossa asemassa olevat naiset, Virokannas toteaa.

Tutkimustulokset ilmenevät tuoreesta teoksesta, joka käsittelee eri puolilla Eurooppaa ja Kanadassa tehtyjä tutkimuksia muutoksessa olevien hyvinvointipalvelujärjestelmien ja haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien naisten välisestä suhteesta. Haavoittuvissa elämäntilanteissa olevilla naisilla havaittiin olevan runsaasti vaikeuksia saada tarpeenmukaisia hyvinvointipalveluja eri puolilla Eurooppaa.