Lihavuus on metabolisten sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, verenpainetaudin, kihdin, sydän- ja verisuonisairauksien sekä rasvamaksataudin riskitekijä, mutta lihavista joka viides ei sairasta metabolisia sairauksia, sillä heitä suojaavat terveelliset elintavat.

Lihavien rasvamaksan pahenemisen riskiä voi arvioida yksinkertaisesti elintapojen perusteella.

Tutkimustiedosta tiedottaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Juuri julkaistu -juttusarjassaan.

Terveyden kannalta käänteentekevä on tilanne, jossa rasvamaksan maksasolut alkavat vähitellen tuhoutua. Ensimmäiset merkit edenneestä rasvamaksataudista voi nähdä maksasta otettavasta kudosnäytteestä ja sen sidekudoksen eli maksafibroosin määrästä.

Muutokset maksassa on tärkeää tunnistaa hyvissä ajoin, sillä pahimmillaan tila johtaa hengenvaaralliseen maksakirroosiin, jonka ainoa hoito on maksansiirto.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, miksi kaikki lihavat eivät kuitenkaan sairastu edenneeseen rasvamaksatautiin ja miten sairastumisriskissä olevat lihavat henkilöt voitaisiin parhaiten tunnistaa.

Tutkimukseen osallistui 100 sairaalloisesti lihavaa henkilöä. He olivat painoindeksiltään keskimäärin 40 ja saaneet lähetteen Husissa lihavuuden vuoksi tehtävään vatsan ohitusleikkaukseen.

Tutkimuspotilaiden maksasta otettiin kudosnäyte, verestä yleiset laboratorionäytteet sekä tehtiin geenitesti, sillä neljän geenivariantin tiedetään lisäävän rasvamaksataudin riskiä. Liikkumista mitattiin kiihtyvyysanturilla ja kyselylomakkeella. Päivittäiset elintavat, kuten ravinto, tupakointi ja unirytmi kirjattiin.

Lähes joka toisen tutkimuspotilaan kudosnäytteestä löytyi maksafibroosi. Sen itsenäisiä riskitekijöitä olivat tutkimuksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, punaisen lihan syönti, tupakointi, kohonneet paastoverensokeri- ja triglyseridiarvot sekä neljä jo aiemmin tunnettua geenivarianttia. Tutkimuksen sairaalloisesti lihavista potilaista 20 prosentilla ei sen sijaan ollut muutoksia maksassa.

Tutkimus. Ensimmäiset merkit edenneestä rasvamaksataudista voi nähdä maksasta otettavasta kudosnäytteestä ja sen sidekudoksen eli maksafibroosin määrästä.

Riskit maksan sidekudoksen muodostumiselle ovat pienemmät, jos lihava henkilö liikkuu, ei tupakoi ja syö vähän punaista lihaa.

– Punaisen lihan määrä lienee yhteydessä tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin. Maksaongelmien riskiä lisäävät siis samat tekijät kuin sydän- ja verisuonitautien, lääketieteen lisensiaatti ja tohtorikoulutettava Mari Lahelma kertoo tiedotteessa.

– Terveillä lihavilla elämäntavat ovat kunnossa, maksa voi ihan hyvin ja lisäsairauksia on vähemmän kuin niillä lihavilla, joilla on epäterveelliset elintavat. Vähäinenkin liikunta voi suojata maksan rasvoittumiselta ja siitä seuraavilta lisäsairauksilta, summaa Helsingin yliopiston sisätautiopin professori, ylilääkäri Hannele Yki-Järvinen Hus Sisätaudit ja kuntoutus -tulosyksiköstä.

Pelkästään lihavuus ei siis automaattisesti johda terveysongelmiin. Tämä on tutkijoiden mukaan lohdullinen tieto lihaville, sillä usein oletetaan, ettei tervettä lihavaa ole olemassa.

– Lisäksi tiedetään, että alkuvaiheen maksafibroosi voi vähentyä ja sidekudoksen muodostuminen jopa pysähtyä elintapamuutosten seurauksena. Avaimet ovat omissa käsissä, Mari Lahelma sanoo.

Tutkimuksen mukaan lihavien rasvamaksataudin riskiä voi näin ollen arvioida selvittämällä elintavat.

– Lääkärin vastaanotolla lihavien sairastumisriski aineenvaihduntasairauksiin arvioidaan yleensä laboratoriotutkimusten ja painoindeksin perusteella, mutta riskin voi määrittää yksinkertaisesti ja jopa paremmin vain selvittämällä elintavat, Hannele Yki-Järvinen kertoo.

Juuri julkaistu tutkimus on Mari Lahelman Helsingin yliopistolle tekemän väitöskirjan toinen osa-artikkeli ja sen ohjaaja on Hannele Yki-Järvinen.