THL:n tutkijoiden Pirita Forsiuksen ja Teija Hammarin mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon parantamisen tueksi tarvitaan laaturekisteri.

”Suomessa kuolee vuosittain yli 55 000 ihmistä, joista suurin osa on pitkäaikaista hoitoa tarvitsevia iäkkäitä. Väestön vanhenemisen myötä palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tarvitsevien määrä lisääntyy lähitulevaisuudessa entisestään”, Forsius ja Hammar kirjoittavat THL-blogissa.

Tutkijoiden mukaan palliatiivisen hoidon laadun seuranta on kuitenkin jäänyt hajanaiseksi ja riittämättömäksi myös kansainvälisesti tarkasteltuna.

Forsiuksen ja Hammarin mukaan palliatiivisen hoidon laadun kehittämiseksi tarvitaan kansallinen tietopohja.

”Sosiaali- ja terveysministeriön palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmä ehdottaakin suosituksessaan palliatiivisen laaturekisterin perustamista. Laaturekisterillä tarkoitetaan potilaista, heidän hoidostaan ja hoidon tuloksista kerättyä kokoelmaa tiedoista, joiden avulla hoidon laatua voidaan järjestelmällisesti ja luotettavasti seurata, vertailla ja arvioida”, kaksikko kirjoittaa.

Elämän loppuvaiheessa olevia hoidetaan useissa eri palveluissa

Forsius ja Hammar nostavat elämän loppuvaiheen hoitoketjun pirstoutuneisuuden. Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa annetaan esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, terveyskeskusten vuodeosastoilla, tehostetussa palveluasumisessa ja kotihoidossa.

Tutkijoiden mukaan laaturekisteri mahdollistaisi eri palvelutuottajien tietojen yhdistämisen. Tämä parantaisi hoidon yhdenvertaista toteutumista eri alueilla ja väestöryhmissä.

Tutkijat uskovat, että laaturekisterin avulla toimintaa ja hoidon laatua voidaan kehittää eri tavoin ja eri tasoilla.

”Valtakunnallisia seurantaindikaattoreita voidaan hyödyntää kansallisessa ohjauksessa. Hyvinvointialueilla voidaan seurata palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tilaa ja kehitystä, ja sairaanhoitopiirit voivat arvioida palliatiivisten palveluketjujen toimivuutta ja suunnitella toimintaansa. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä laatutietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi oman toiminnan vertailussa muihin yksiköihin ja omavalvonnan tukena.”

Tutkijoiden mukaan laaturekisterillä olisi mahdollista saada myös elämän loppuvaiheessa olevan potilaan ääni paremmin kuuluviin. Laatuindikaattoreiden ja laaturekisterin rakentaminen myös koetun hoidon varaan olisi tarpeellista ja perusteltua, tutkijat päättävät.