Kosteusvaurioisissa taloissa asuvien epämääräinen oireilu on yksi lääketieteen mysteereistä, jotka kiusaavat potilaita ja heitä hoitavia lääkäreitä.

Potilaat epäilevät allergioiden, tulehdusoireiden ja astman aiheuttajaksi kosteuden kasvattamia homeita, mutta tiedeyhteisöltä puuttuu yksityiskohtaista tietoa vaikutusmekanismista, jolla hometoksiinit aiheuttavat oireita.

Suomalaiset tutkijat toivat hiljattain tähän keskusteluun jos ei ratkaisua, niin ainakin sen palasia.

Helmikuussa julkaistiin kaksi eri tutkimusta, jotka pyrkivät valottamaan hometaloissa sairastuvien oireiden taustoja.

Toinen niistä on Stiina Rasimus-Saharin väitöskirja Helsingin yliopistolle, ja toinen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhdessä Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen ja SIB Labsin kanssa julkaisema artikkeli Indoor Air -lehdessä. Siinä ensimmäinen kirjoittaja on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Merja Korkalainen.

THL:n tutkimus selvitti homemyrkkyjen ja homeiden ja bakteerien rakenneosien yhteisvaikutuksia.

– Yhteisvaikutuksia on huomattu aikaisemminkin, mutta silloin ei ole tutkittu suomalaisista kosteusvaurioisista rakennuksista löytyviä toksiineja, Korkalainen sanoo.

Hänen tutkimuksensa keskittyi Suomen homevauriokohteissa tavanomaisiin toksiineihin (emodiini, enniatiini B, fyskioni, sterigmatokystiini ja valinomysiini).

– Aikaisemmin on epäilty, että toksiinit ovat ne hometaloissa terveysvaikutuksia aiheuttavat pahikset. Tutkimuksemme mukaan ne kuitenkin tuottavat yksin varsin mietoja vasteita, Korkalainen sanoo.

Kun toksiinit yhdistetään bakteerien ja homeiden rakenteiden kanssa, tilanne muuttuu dramaattisesti. Ne voimistavat toistensa haitallisia vaikutuksia.

– Ja vahva yhteisvaikutus syntyy jo hyvin, hyvin pienillä pitoisuuksilla.

Korkalainen kertoo, että tutkijat käyttivät vasteen herättämiseen jopa tuhat kertaa pienempiä pitoisuuksia kuin yleensä alan kirjallisuudessa.

Toiveissa kemikaalien terveysriskin mittari

Tutkimusryhmän havainto tehtiin soluviljelmillä. Mikä on sen viesti homeoireita valittavien potilaiden lääkäreille?

Kun THL tiedotti tutkimuksesta, se arveli jopa, että on saattanut löytyä kauan etsitty mekanismi, jolla homeiden ja bakteerien aineenvaihduntatuotteet vaikuttavat ihmiseen.

– Tutkimme etenkin sytokiineja, jotka käynnistävät tulehdusreaktion. Niissä yhteisvaikutuksen voimistuminen oli erittäin selvää, Korkalainen sanoo.

Käytännössä se saattaisi aiheuttaa esimerkiksi tulehdusvasteiden lisääntymistä hengitysteissä, mikä on tyypillinen hometalon asukkaan oire.

Korkalaisen toiveissa ja tähtäimessä on uusi työkalu, joka auttaisi terveydenhuoltoa arvioimaan hometaloaltistuksen terveysriskiä.

– Tällä hetkellä ei ole olemassa terveysperusteisia viitearvoja kosteus- ja homevaurioiden haitallisuuden arviointiin.

Korkalaista hiukan harmittaa se, miten terveysriskin arviointi Suomessa ontuu.

– Monet ihmiset sekoittavat riskin ja vaaran käsitteet.

Jokin aine voi olla vaarallinen olematta terveysriski – koska sitä ei löydy esimerkiksi hometalosta ollenkaan.

– Toisaalta, vaikka hometalosta löytyisikin paljon jotain tiettyä toksiinia, se ei välttämättä selitä oireilua. Jokaisessa talossa on omanlaisensa cocktail myrkkyjä.

Oireiden takana voi olla bakteerien, homeiden, itiöiden, toksiinien ja muiden sisäilman haittatekijöiden monimutkainen sekoitus.

Amylosiini aktivoi immuunijärjestelmää

Stiina Rasimus-Sahari teki Helsingin yliopistolle elintarvike- ja ympäristötieteiden alaan kuuluvan väitöstutkimuksen bakteerien tuottamista myrkyistä, jotka vaikuttavat haitallisesti mitokondrioiden toimintaan.

Osa tutkituista myrkyistä oli peräisin elintarvikkeista, osa sisäilmasta.

Sisäilmaosiossa pääkohteena oli amylosiini-nimisen myrkyn vaikutus ihmisen veren valkosoluihin.

Laboratorio-oloissa amylosiini aktivoi immuunijärjestelmää vahvasti.

– Kliinisessä kirjallisuudessa tämäntyyppinen reagointi valkosoluilla on yhteydessä tulehdusoireisiin ja astman kaltaisiin

allergiareaktioihin, Rasimus-Sahari sanoo.

Amylosiini on bakteerin tuottama myrkky, josta on ollut saatavilla hyvin vähän tietoa.

Sitä on löytynyt kolmesta Etelä-Suomessa sijaitsevasta kosteusvauriokohteesta, joissa asukkailla on ollut hyvin voimakkaita oireita.

– Halusimme tutkia, voisiko amylosiini selittää joitakin noiden ihmisten oireita. Ihmisaltistuskokeita emme kuitenkaan tehneet.

Vaikka tulos oli selkeä, matka amylosiinin tunnistamiseen sisäilmasta on pitkä.

Se vaatisi, että laboratorioilla olisi käytössään kemikaalin synteettinen versio. Sitä ei ole, koska amylosiinin rakenne ei ole täysin selvillä.

Myrkkyjen arviointi pölystä on arka aihe

Rasimus-Saharin väitös on myös menetelmätutkimusta.

– Tutkin miten sisäilman pölystä voitaisiin havaita bakteerien ja homeiden tuottamia mitokondriomyrkkyjä.

Tässä Rasimus-Sahari astuu ehkä hieman aralle alueelle.

Samansuuntainen sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rahoittama Toxtest-hanke päättyi vuonna 2013 pattitilanteeseen. Sen tavoite oli kehittää sisäilman pölynäytteille soveltuva toksisuuden arviointimenetelmä, mutta hankkeen tutkimusryhmät olivat johtopäätöksestä eri mieltä.

STM palkkasi ulkopuoliset asiantuntijat selvittämään asiaa.

Heidän tulkintansa oli, että huonepölyn toksisuutta ei voi käyttää kosteusvauriokohteiden luokittelussa tai terveyshaitan arvioinnissa.

Miten kosteusvaurio-oireiden mekanismeja pitäisi tutkia? Lue koko juttu Mediuutisten Summa-palvelusta.