Työstä tulee raskasta, jos kokee, ettei pysty toteuttamaan velvollisuuksiaan. Yksi tällainen lääkäreiden velvollisuudekseen kokema asia on potilaiden vieroittaminen tupakasta.

Vastikään hyväksytyn Jaana Kedon väitöskirjan kyselyiden mukaan lääkärit pitävät velvollisuutenaan tupakoitsijoiden ohjaamisen tupakoinnin lopettamiseen. Siihen on kuitenkin käytännössä vain rajatusti keinoja. Esimerkiksi aikaa ei ole riittävästi ja hoitopolut tupakasta vieroittamiseen ovat puutteellisia.

Tupakointia ja tupakan saatavuutta on Suomessa rajoitettu lainsäädännöllä voimakkaasti. Toisin siis kuin alkoholin suhteen, koska uusi alkoholilaki vähensi myynnin rajoituksia.

Tupakointi keskittyy meillä nyt ja varmasti myös jatkossa heikommassa sosioekonomisessa asemassa oleville ja vähemmän koulutuille. Se on yksi tärkeä tekijä, joka vahvistaa entisestään terveyseroja hyväosaisten ja heikompiosaisten välillä. Tupakoinnin lisäämä sairausriskien taakka on potilaalle iso. Ei siis ole ihme, että tupakoitsijan kohdatessaan lääkäriä painaa velvollisuus, joka vaatisi puuttumaan tupakointiin ja ohjaamaan vieroitukseen.

Väitöskirjan mukaan tupakoitsijoista valtaosa oli kiinnostunut tupakoinnin lopettamisesta, mutta vain harva oli keskustellut siitä lääkärin kanssa. Väitöskirja keskittyy perusterveydenhuoltoon ja lääkäreiden asenteisiin tupakasta vieroittamista kohtaan. Siksi lääkäreiden asenteet ja merkitys nousevat siinä keskeiseen asemaan. Tätä lääkärin keskeistä asemaa kuitenkin on hyvä haastaa.

Lääkäreillä on toki merkittävä tilaisuus kysyä vastaanotolla potilaansa tupakoinnista ja pyrkiä kannustamaan tätä savuttomuuteen, mutta tupakasta vieroittaminen ei ole terveydenhuollossakaan ainoastaan lääkäreiden vastuulla. Jos potilas ja koko järjestelmä olettavat, että lääkäri on ainoa auktoriteetti tupakasta vieroittamisessa, on vastuu jakautunut liikaa yhdelle, pienelle ryhmälle terveydenhuollon kentällä.

Esimerkiksi tupakasta vieroituksen ryhmiä vetävät monesti terveydenhoitajat. Näitä ryhmiä ja erilaisia verkkovalmennuksia tarvittaisiin taatusti enemmän. Myös niihin ohjaaminen voisi olla helpompaa.

Tärkeää on toimia jo silloin, kun tupakoinnista on vasta muotoutumassa osa elämää. Tätä työtä tekevät muut kuin terveysalan ammattilaiset, toki mahdollisesti heidän tukemanaan. Ammattikouluissa 30 prosenttia oppilaista polttaa, kun lukiolaisista tupakoijia on 6 prosenttia. Esimerkiksi Syöpäjärjestöt, EHYT ry, THL ja Savuton Suomi 2030 -hanke tekevät erilaisissa ammattikouluprojekteissaan aktiivisesti töitä sen eteen, että kouluissa tauko ei tarkoittaisi tupakkataukoa.