Verisuonten lisääntynyt uudismuodostus on ominaista pahanlaatuisille munasarjakasvaimille, selviää Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.

Tutkimuksessa verrattiin syöpäkasvainten verisuonten ominaisuuksia raja- ja hyvänlaatuisiin kasvaimiin.

Tietyt verisuonikasvutekijät ilmentyivät syöpäkasvainten etäpesäkkeissä voimakkaammin kuin lähtökasvaimessa, eli levinneessä syövässä verisuonimuodostus mahdollisesti vielä lisääntyy.

Kun munasarjasyövän eläinmallissa adenovirusvälitteinen geenihoito liukoisilla verisuoniendoteelikasvutekijän reseptoreilla yhdistettiin solunsalpaajahoitoon, piteni kokonaiselinaikaa verrattuna pelkkään solunsalpaajahoitoon, endoteelikasvutekijävasta-ainehoitoon ja kontrolliryhmään.

Tutkimuksessa käytettyä verisuonten kasvua estävää geenihoitoa on tutkittu munasarjasyöpäpotilailla faasin I tutkimuksessa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Syöpähoidoissa ollaan siirtymässä yhä enemmän yksilöllisesti suunniteltuihin kohdennettuihin hoitoihin ja niiden yhdistelmiin. Niissä tarkan biomerkkiaineen tärkeys entisestään korostuu.

Väitöskirjatutkija Minna Sopo toteutti tutkimuksessaan verisuonikasvutekijäproteiineista laaja-alaisen katsauksen. Se luo pohjaa ja antaa suuntaa ennakoivien biomerkkiaineiden tutkimukselle jatkossa.

Munasarjasyövällä on gynekologisista syövistä heikoin ennuste, vaikka kohdennetut hoitomuodot ovat kehittyneet nopeasti.

Verisuonten kasvua estävä hoito endoteelikasvutekijävasta-aineella on kuulunut levinneen ja uusiutuneen munasarjasyövän standardihoitoon jo kymmenen vuoden ajan.

Hoito ei kuitenkaan ole täysin tehokas, syöpä kehittyy toisinaan vastustuskykyiseksi hoidolle ja hoito voi aiheuttaa sivuvaikutuksia. Merkkiainetta, jonka avulla hoidon tehoa voitaisiin seurata tai potilasvalintaa optimoida, ei lukuisista tutkimuksista huolimatta ole löytynyt.

Väitöstutkimukseen osallistui 86 epiteliaalista munasarjasyöpää sairastavaa naista, jotka operoitiin ensivaiheessa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1999–2007.

16 syöpäpotilaalta analysoitiin lähtökasvaimen lisäksi näytteet vatsapaidan etäpesäkkeestä. Lisäksi tutkittiin 17 rajalaatuisen ja 36 hyvänlaatuisen munasarjakasvaimen näytteet. Kaikista syöpäkasvainnäytteistä analysoitiin yhdeksän merkittävimmän verisuonikasvutekijän ilmentyminen ja kaikista kasvainnäytteistä tutkittiin lisäksi kolmen eri veri- ja imusuoniendoteelimerkkiaineen värjäytyminen.

Verisuonten kasvua estävää virusvälitteistä geenihoitoa tutkittiin immuunipuutteisilla nude-hiirillä, joiden vatsaonteloon oli injisoitu ihmisen munasarjayöpäsolukkoa. Kasvainten kasvua seurattiin magneettikuvantamisilla, ja hoidot aloitettiin näkyvien kasvainten kehityttyä. Viikoittain tutkittiin laskimoverinäytteet ja lopuksi kasvainnäytteet.

Tutkimuksen perusteella verisuonikasvutekijäreseptori Tie-2:n voimakas ilmentyminen munasarjasyöpäpotilaiden lähtökasvaimissa oli yhteydessä lyhyeen elinaikaennusteeseen korkea-asteisessa seroosissa munasarjasyövässä.

Toisaalta verisuoniendoteelikasvutekijöitä VEGF-A ja angiopoietiini-2 esiintyi vähemmän huonoennusteisten potilaiden lähtökasvaimissa ja merkitsevästi enemmän samojen potilaiden etäpesäkkeissä.

Lisäksi syöpäkasvaimen korkea imusuonitiheys oli yhteydessä imusolmukelevinneisyyteen ja syövän uusiutumiseen. Koe-eläintutkimuksessa verisuonten kasvua estävää geenihoitoa saaneet eläimet paitsi elivät pitempään, niiden kasvaimet myös jäivät pienemmiksi ja vähemmän verisuonitetuiksi kuin vertailuryhmillä.

Sopon väitöskirja Epithelial Ovarian Cancer and Angiogenesis - Biomarker and Gene Therapy Study (Epiteliaalinen munasarjasyöpä ja angiogeneesi - Biomerkkiaine- ja geeniterapiatutkimus) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään Kuopion yliopistollisessa sairaalassa 1.10.2021.

LUE SEURAAVAKSI: