Mitä suurempi on veren seerumin linolihappopitoisuus, sitä pienempi on CRP-tulehdusmerkkiaineen pitoisuus, havaittiin Itä-Suomen yliopiston European Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä julkaitussa tutkimuksessa.

Linolihappo on yleisin monityydyttymätön n-6-sarjan rasvahappo.

Runsaan monityydyttymättömien n-6-sarjan rasvahappojen saannin on esitetty lisäävän kroonisten sairauksien riskiä edistämällä muun muassa matala-asteista tulehdusta elimistössä. Tätä on yleensä perusteltu sillä, että linolihaposta muodostuu elimistössä toista n-6-sarjan rasvahappoa, arakidonihappoa, josta puolestaan syntyy erilaisia tulehdusta lisääviä yhdisteitä.

Tutkimuksessa havaittiin, että pieni seerumin linolihappopitoisuus oli yhteydessä suurempaan CRP:n pitoisuuteen seerumissa. Kun tutkittavat jaettiin neljään ryhmään seerumin linolihappopitoisuuden perusteella, todennäköisyys suurentuneeseen CRP:n pitoisuuteen oli ylimmässä neljänneksessä 53 prosenttia pienempi kuin alimmassa neljänneksessä. Muut seerumin n-6-rasvahapot eli arakidonihappo, gamma-linoleenihappo tai dihomo-gammalinoleenihappo eivät olleet yhteydessä CRP:n pitoisuuteen.

Tutkijoiden mukaan tulokset tukevat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Ihmisillä tehdyissä kokeellisissa tutkimuksissa edes huomattavasti tavanomaista saantia suurempi linolihapon määrä ei ole lisännyt tulehdusreaktioita eikä ole merkittävästi vaikuttanut elimistön arakidonihappopitoisuuteen. Elimistö valmistaa linolihaposta useita yhdisteitä, joilla on tulehdusta vaimentavia vaikutuksia.

- Huomionarvoista on se, ettei arakidonihapostakaan muodostu pelkästään tulehdusta lisääviä, vaan myös tulehdusta vaimentavia yhdisteitä. Näiden seikkojen vuoksi teoria siitä, että suuri linolihapon määrä edistäisi matala-asteista tulehdusta lisäämällä arakidonihapon määrää elimistössä, on osoittautunut liian yksinkertaistetuksi, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Linolihappo, joka on ihmisille välttämätön n-6-rasvahappo, onkin tutkimuksissa ollut yhteydessä pienempään riskiin sairastua kroonisiin tauteihin, joissa matala-asteinen tulehdus on yksi merkittävistä riskitekijöistä. Näitä ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit ja tyypin 2 diabetes. Linolihapon pääasiallisia lähteitä ruokavaliossa ovat kasviöljyt, kasvimargariinit, pähkinät ja siemenet.