Lihavuuden ja epäonnistuneen laihdutuksen taustalla on usein piiloon jääviä psykologisia tekijöitä, selviää ThM Anna-Maria Keräsen väitöstutkimuksesta.

– Lihavuuden taustalla on muitakin tekijöitä kuin tietämättömyys oikeasta ruokavaliosta tai liikunnasta. Käytännössä syömistä ohjaavat useammin tilannetekijät, ajatukset ja tunteet kuin ravitsemustietous, Keränen toteaa.

Lihavuuteen voi liittyä hallitsematonta syömistä jolloin puhutaan ahmimisesta. Lihavuuteen yhdistyy yleisesti masennus, jonka yksi ydinoire on anhedonia, eli kyvyttömyys kokea mielihyvää.

– Näitä syömistä ohjaavia psykologisia tekijöitä laihdutusohjauksessa huomioidaan kuitenkin harvoin. Lisäksi, hyväkään laihdutusohjaus ei tehoa, jos laihdutusyritys keskeytyy, mikä on valitettavan yleistä.

Laihdutusohjauksen tehostamiseksi ja ohjauksen yhtenäistämiseksi Suomessa julkaistiin vuonna 2002 aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suositus. Siinä ehdotettiin ohjaustavaksi perushoitoa, jossa keskeistä on ruokavalion energiamäärän muutokset, mutta jossa käsitellään myös syömisen hallintaa parantavia käyttäytymis- ja ajattelutapoja.

Lyhytohjaus ei pure

Perushoitoa saaneet henkilöt laihtuivat ohjauksen aikana keskimäärin viisi prosenttia, mikä on suositusten mukaista. Lyhytohjausryhmä laihtui merkitsevästi vähemmän. Laihtumistulos ei kuitenkaan ollut pysyvä kummassakaan ohjausryhmässä. Syömiskäyttäytymisessä tapahtui ensimmäisen kolmen kuukauden aikana samankaltainen pysyvä muutos kummassakin tutkimusryhmässä; tietoinen hillintä lisääntyi ja samanaikaisesti tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmiminen vähenivät.

Kummassakin tutkimusryhmässä oli henkilöitä, jotka onnistuivat laihtumaan pysyvästi noin kymmenen prosenttia lähtöpainosta. Heillä syömisen hallinta muuttui merkitsevästi ja pysyvästi: syömisen tietoinen hillintä lisääntyi sekä samanaikaisesti tunnesyöminen, impulsiivinen syöminen ja ahmimistaipumus vähenivät.

Tietoinen syömisen hillintä yhdistyi myös ravitsemussuositusten mukaiseen syömiseen. Henkilöillä, joiden paino nousi ohjauksesta huolimatta, syömiskäyttäytymisen muutos ei ollut pysyvää. He söivät jo alkutilanteessa impulsiivisemmin ja heillä oli enemmän ahmimistaipumusta kuin onnistujilla.

Neljänneksellä oli anhedoniaa

Anhedonia liittyi ahmimistaipumukseen, impulsiiviseen syömiseen ja tunnesyömiseen. Anhedoniaa esiintyi joka neljännellä tutkituista, ja he laihtuivat vähemmän kuin henkilöt, joilla sitä ei esiintynyt. Puolitoista vuotta kestäneen laihdutusohjauksen keskeytti joka kolmas. Keskeyttäjillä oli vähemmän vapaa-aikaa ja suurempi laihtumistavoite kuin ohjaukseen osallistuneilla.

Syömiskäyttäytymisen muutos, joka lisää tietoista syömisen hillintää ja vähentää tunne- ja impulsiivista syömistä sekä ahmimista, parantaa laihtumistulosta ja sen pysyvyyttä.

– Syömiskäyttäytymisen ohjauksen tulisikin olla keskeinen osa laihdutusohjausta, mutta ohjausta tulee edelleen kehittää. Koska kyvyttömyys kokea mielihyvää liittyi negatiivisesti syömiskäyttäytymiseen ja laihtumiseen, myös se tulisi arvioida ja hoitaa osana laihdutusohjausta. Tämä voisi toteutua harjoittelemalla tunteiden tunnistamista ja käsittelyä. Keskeyttämisen vähentämiseksi ohjauksessa tulisi jo aluksi keskustella realistisesta painotavoitteesta sekä siitä, onko elämäntilanne työ- ja vapaa-ajan osalta sellainen, että laihtumiseen tarvittavien elämäntapamuutosten tekeminen on mahdollista.

Keräsen väitös Elintapainterventiot aikuisten lihavuuden hoidossa. Syömiskäyttäytyminen ja muut laihtumiseen sekä painonhallintaan vaikuttavat tekijät tarkastetaan 17.6.2011 Oulun yliopistossa