Tuoreessa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa, että otsalohkodementiapotilaat voidaan erottaa psykiatrisia sairauksia sairastavista potilaista ja terveistä ihmisistä verestä mitattavan GFAP-proteiinin (glial fibrillary acidic protein) pitoisuuden perusteella.
Otsalohkodementiapotilaiden verinäytteissä tämän proteiinin pitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia verrattuna psykiatrisiin potilaisiin ja terveisiin ihmisiin.
Lisäksi korkeat veren GFAP-pitoisuudet ennustivat nopeampaa aivojen kudostuhoa ja kiivaampaa taudin etenemistä.
Otsalohkodementian diagnostiikka on haastavaa, koska oirekuva muistuttaa usein psykiatrisia sairauksia ja muita muistisairauksia, eikä tällä hetkellä ole olemassa luotettavia diagnostisia välineitä näiden sairauksien erottamiseksi toisistaan.
Tauti on toiseksi yleisin syy työikäisenä alkavaan etenevään muistisairauteen. Nyt julkaistujen tulosten odotetaan tuovan apua otsalohkodementian diagnostiikkaan.
GFAP-proteiini on peräisin keskushermoston tukisoluista ja sen kohonnut pitoisuus heijastaa sekä aivojen kudostuhoa että tulehdussolujen aktivoitumista.
Nykyään aivoperäisiä merkkiaineita mitataan pääasiassa potilaiden aivo-selkäydinnestenäytteistä.
Tutkimuksessa havaittiin, että ultraherkkä SIMOA-analyysimenetelmä (single molecule array) mahdollistaa GFAP-merkkiaineen mittaamisen luotettavasti verinäytteestä, mikä on sekä potilaalle että terveydenhuollolle helpompaa ja käytännöllisempää, sillä se vähentää aivo-selkäydinnestenäytteiden oton tarvetta ja tuo tämän tutkimuksen laajemmin saataville.
Hermostoa rappeuttavien sairauksien diagnostiikkaan etsitäänkin nyt kiivaasti erityisesti verestä mitattavia merkkiaineita.
Uudessa tutkimuksessa todettiin, että vaikka GFAP toimii hyvin merkkiaineena yksinään, sen diagnostinen tarkkuus kasvaa, kun se yhdistetään verestä mitattaviin neurofilamenttiproteiinin pitoisuuksiin.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu arvostetussa Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry (JNNP) julkaisusarjassa.
On todennäköistä, että tulevaisuudessa kyetään jo taudin ensioireiden alkaessa erottelemaan muistisairaudet muista sairauksista.
Jatkossa saataneen myös ennusteellista tietoa taudin etenemisnopeudesta tai jopa mahdollisten tulevaisuuden lääkehoitojen vaikutuksista taudin etenemiseen. Näin potilaita voidaan auttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
