Tulehduksellisten reumasairauksien ilmaantuvuus on kasvanut vuosituhannen vaihtumisen jälkeen, todetaan LL Paula Muilun Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.

Hoitosuositusten mukainen varhainen reumalääkityksen aloitus toteutuu suomalaisten reumapotilaiden kohdalla varsin hyvin. Siitä huolimatta osa potilaista kärsii kroonisesta kivusta ja joutuu turvautumaan kipulääkkeisiin, joiden käyttö erityisesti mietojen opioidien osalta on runsaampaa reumapotilailla kuin väestöverrokeilla.

Tulehdukselliset reumasairaudet ovat kroonisia, taustaltaan epäselviä sairauksia, joiden hoito edellyttää usein pitkäaikaista seurantaa reumaklinikoissa. Muilun väitöskirjassa todetaan, että Suomessa vuosien 2000–2014 aikana diagnosoitiin uusi, tulehduksellinen reumasairaus yli 58 000:lla henkilöllä. Lisääntynyt ilmaantuvuus voi osin selittyä suurten ikäluokkien saapumisella ikään, jossa sairastumisriski on korkeimmillaan. Tutkimuksen aineistona toimivat Kansaneläkelaitoksen rekisteritiedot.

— Potilaiden määrä kasvaa tasaisesti ja tulehdukselliset reumasairaudet tulevat todennäköisesti kuormittamaan terveydenhuoltoa ja erityisesti erikoissairaanhoitoa lisääntyvästi tulevaisuudessa, Muilu toteaa tiedotteessa.

Havainnon merkitystä korostaa se, että työikäisten reumalääkäreiden määrä uhkaa olla laskussa lähivuosina.

Varhain aloitetulla tehokkaalla reumalääkityksellä on usein mahdollista saavuttaa hyvä ja pysyvä taudin remissio eli oireettomuus, välttää nivelvaurioiden syntymistä, säilyttää potilaan työkyky ja vähentää terveydenhuoltojärjestelmän kustannuksia. Väitöskirjassa tutkittiin, miten alkuvaiheen lääkitys ja nykyiset hoitosuositukset toteutuivat suomalaisilla reumapotilailla.

Tulehduksellisten reumasairauksien hoito aloitettiin aktiivisesti. Esimerkiksi tuoreista nivelreumapotilaista yli 90 prosenttia aloitti reumalääkityksen kuukauden kuluessa diagnoosista, yleisimmin metotreksaatin ja usein osana yhdistelmähoitoa. Tehokkaan alkuhoidon vuoksi kalliita itse pistettäviä biologisia lääkkeitä käytettiin vain vähän ensimmäisen vuoden aikana.

Huolimatta aktiivisesta lääkehoidosta reumapotilaiden kivun hoito on haastavaa. Opioidien käytön lisääntyminen muuhun kuin syöpäkipuun on aiheuttanut huolta maailmanlaajuisesti. Tutkimuksessa osoitetaan, että väestökontrolleihin verrattuna sekä yksittäiset opioidiostot että niiden pitkäaikaiskäyttö olivat yleisempiä reumapotilailla riippumatta diagnoosista. Käyttö oli suurimmillaan kolmen kuukauden ajanjaksolla ennen diagnoosia.

— Erityisesti nuorilla aksiaalista spondyloartriittia (eli selkärankareumaa ja sen lievempiä muotoja) sairastavilla potilailla opioidien käyttö näytti olevan yleisempää verrattuna muihin diagnoosiryhmiin tai väestöverrokkeihin. Heillä opioidien kulutus kuitenkin väheni biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen. Potilaiden nopea pääsy reumatologiseen erikoissairaanhoitoon ja asianmukaisen lääkityksen aloitus voivatkin osaltaan vähentää opioidiriippuvuuden kehittymisen vaaraa, Muilu toteaa.

Taysissa reumatologina työskentelevän Paula Muilun sisätautien alaan kuuluva väitöskirja Inflammatory Arthritides in Finland – Incidence, Early Treatment and Opioid Use tarkastetaan Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 28.5.2021.

Lue myös: