Maarit Leinonen aloitti marraskuun alussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa lääkehoidon turvallisuuden ja vaikuttavuuden ylilääkärinä.
Mitä työsi pitää sisällään?
Johdan Lääkehoito ja raskaus -hankekokonaisuutta sekä muita vaativia THL:n tietovarantoja hyödyntäviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Niiden tavoitteena on edistää rationaalista lääkkeiden käyttöä, lääkehoidon turvallisuutta ja kustannusvaikuttavaa terveydenhuoltoa. Toimin lääketieteellisenä ja epidemiologisena asiantuntijana sekä laitoksen edustajana lääkehoidon turvallisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvissä asioissa. Lisäksi ohjaan tilastotieteilijöitä ja koulutan lääkäreitä.
Tulit THL:n Lääkehoito ja raskaus -tutkimushankkeeseen projektipäälliköksi jo vuonna 2018. Mikä hankkeen tavoite on?
Turvallinen lääkehoito raskausaikana. Kun lääke tulee markkinoille, ei sen turvallisuudesta ole tietoa raskaana olevilla ja imettävillä, koska heidät yleensä poissuljetaan myyntilupaa edeltävistä kliinisistä kokeista eettisistä syistä. Vain muutaman kymmenen lääkkeen tiedetään olevan varmuudella sikiölle haitallisia. Kun riittävää tietoa lääkkeiden turvallisuudesta ei ole, voi tärkeä lääkehoito jäädä raskauden aikana määräämättä tai käyttämättä.
Pyrimme löytämään uusia, aiemmin tuntemattomia lääkehaittasignaaleja ja toisaalta lääkkeitä, joita on turvallista käyttää raskauden aikana.
Mikä on työssäsi parasta?
Olen numeroita rakastava nörtti, joten parasta on ehdottomasti datan pyörittely ja analysointi. Se on mieletön fiilis, kun saa toimimaan jonkun analyysiskriptin, jota ei ole aiemmin tehnyt. Tai kun löytää rekisteridatasta jonkun korjattavan virheen. Tutkijalle aineiston analysointi ja tulosten raportoiminen vertaisarvioiduissa julkaisuissa on ehdottomasti parasta.
Rekisteritutkijana olet tekemisissä myös toisiolain kanssa. Mitä mieltä olet laista?
Olen alusta asti suhtautunut lakiin varauksella. Kukaan tutkijoista ei varmasti kyseenalaista sen tarkoitusta, mutta käytännön toteutusta ei voi pitää erityisen onnistuneena. Monet uhkakuvista, joita lain valmistelun aikaan tuotiin esiin, ovat realisoituneet. Itse henkeen ja vereen rekisteritutkijana kannan huolta erityisesti meidän kansallisten rekistereiden hyödyntämisestä tutkimuksissa.
Suomi on pieni väestö ja pieni markkina-alue. Itselläni on useita kansainvälisiä tutkimuksia, joissa jatkossa ongelmaksi muodostuu se, missä eri maiden aineistot voidaan yhdistää. Findata edellyttää suomalaisten viranomaisten auditoimaa ja hyväksymää käyttöympäristöä, joka löytyy Suomessa ylläpidettävästä rekisteristä. On epätodennäköistä, että isot kansainväliset toimijat ovat kiinnostuneita hakemaan hyväksyntää etäkäyttöympäristöilleen Suomesta.
Olet aktiivinen keskustelija myös sosiaalisessa mediassa. Onko se ollut tietoinen valinta?
Mielestäni keskustelun pitää olla avointa. Ilman avoimuutta ei asioihin voi vaikuttaa.
Lue seuraavaksi:
