Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on päivittänyt kurkkumädän eli difterian toteamista ja hoitoa koskevaa ohjeistusta. Ohjeessa on tarkennettu muun muassa difteriaepäilyä koskevia kriteerejä ja tapausmääritelmää. Myös tarvittavia laboratoriotutkimuksia sekä mikrobilääke- ja antitoksiinihoitoa koskevat suositukset on päivitetty.

Päivitetyssä ohjeessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että klassisen hengitystiedifterian eli kurkkumädän lisäksi difteria voi ilmetä myös ihon, limakalvojen tai sidekalvon tulehduksena.

Diagnoosi perustuu difteriaviljelyyn ja toksiinin tuoton osoittamiseen

Tavallisimmin difteriaa aiheuttavan Corynebacterium diphtheriae -bakteerin kyky aiheuttaa tautia perustuu bakteerin tuottamaan myrkkyyn eli toksiiniin. Myös Corynebacterium ulcerans ja Corynebacterium pseudotuberculosis voivat tuottaa myrkkyä.

Kaikki difteriaviljelyssä kasvavat C. diphtheriae-, C. ulcerans- ja C. pseudotuberculosis -pesäkkeet tuleekin tutkia PCR- ja Elek-testillä toksiinin tuoton osoittamiseksi.

Kaikki korynebakteerikannat eivät tuota myrkkyä. Tällöin taudinkuva on yleensä lievempi.

Torjuntatoimet kohdistetaan toksiinia tuottavien bakteerikantojen aiheuttamiin tautitapauksiin

Toksiinia tuottavien bakteerikantojen aiheuttamien tapausten hoidon kulmakivi on varhain aloitettu antitoksiini- eli vastamyrkkyhoito. Lisäksi kaikkia sairastuneita hoidetaan mikrobilääkkeiden avulla. Toipilasvaiheessa sairastuneille annetaan difteriarokotus.

Toksiinia tuottavien bakteerikantojen aiheuttamien tautitapausten lähikontaktit kartoitetaan ja heidät suojataan mikrobilääkityksellä. Myös rokotussuoja tulee tarkistaa ja tarvittaessa täydentää.

THL muistuttaa, että difteria on Suomessa harvinainen. 2000-luvulla Suomessa on todettu vain kolme difteriatartuntaa, joista viimeisin vuonna 2015.

Difteriaa ehkäistään rokotteella, joka kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Rokotusten ansiosta kurkkumätä on ollut Suomessa harvinainen jo 1950-luvulta lähtien.

Lue myös: