Koronaviruspandemian vaikutuksia tulee tarkastella myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, tiedottaa THL. Toistaiseksi tietoa vaikutuksista on saatavilla vain vähän. Koronaviruksen sukupuolivaikutuksista voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä myös aikaisempien laajojen epidemioiden pohjalta.

Ensimmäisiä tutkimustuloksia koronaviruksen sukupuolittuneisuudesta julkaisi maaliskuun alussa lääketieteellinen lehti The Lancet. Alustavien tulosten mukaan tartunnan saaneiden osalta naisten ja miesten välillä ei ollut suuria eroja. Miesten osuus tautiin kuolleiden määrissä oli kuitenkin jonkin verran suurempaa kuin naisten.

Suomessa tartuntatautirekisteriin oli ilmoitettu tämän viikon alkuun mennessä yhteensä 2308 tautitapausta, joista 49,8 prosenttia oli miehiä ja 50,2 prosenttia naisia.

Tämänhetkisen tiedon perusteella yli 70-vuotiaat henkilöt ovat muita alttiimpia saamaan vakavan koronavirusinfektion. Suomessa oli vuoden 2019 lopussa noin 874 000 vähintään 70 vuotta täyttänyttä henkilöä. Heistä miehiä oli 42 prosenttia ja naisia 58 prosenttia. Naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään ja enemmistö ikääntyneistä on naisia. Iäkkäiden kohdalla sukupuoliero kasvaa sitä mukaa, mitä iäkkäämmistä henkilöistä on kyse.

Riski saada koronavirustartunta on suuri etenkin terveydenhoito- ja hoiva-alalla. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstö on Suomessa hyvin naisenemmistöinen. Naisten osuus terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelevistä oli 87 prosenttia vuonna 2017.

Hoivatyö altistaa naiset miehiä voimakkaammin koronavirustartunnoille, mutta voi lisäksi tarkoittaa naisille myös erityistä kuormitusta pandemian aikana. Koulujen ja päiväkotien sulkemisella, ikääntyneiden sukulaisten lisääntyneellä avun tarpeella sekä perheenjäsenten mahdollisella sairastumisella on vaikutuksia erityisesti työssäkäyvien naisten arkeen, kun palkattoman hoivatyön määrä kodeissa lisääntyy. Palkattoman hoivatyön lisääntymisellä voi olla vaikutuksia naisten mahdollisuuksiin tehdä palkkatyötä ja sen kautta myös heidän taloudellisen tilanteensa heikentymiseen. Kysymykset ansiotyön ja palkattoman hoivatyön yhteensovittamisesta ovat erityisen vaikeita yksinhuoltajaperheissä, joissa suurin osa yksinhuoltajista on naisia. Myös omaishoitajista valtaosa on Suomessa naisia.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat kansainvälisesti vertailtuna Suomessa yleisiä. Taloudellinen ahdinko, stressi ja päihteiden käytön lisääntyminen yhdistettynä sosiaaliseen eristäytymiseen sekä karanteenitoimenpiteisiin voivat entisestään lisätä lähisuhdeväkivaltaa.

THL:n mukaan suurempaa piikkiä esimerkiksi Nollalinja-puheluiden määrässä ei ole toistaiseksi ollut havaittavissa. On kuitenkin mahdollista, että poikkeusolojen myötä muuttunut tilanne on niin uusi, että se ei vielä näy Nollalinjalla. Toisaalta apua tarvitseva ei välttämättä kykene soittamaan auttavaan puhelimeen ollessaan kotona karanteenia vastaavissa olosuhteissa, kun kumppani on lähellä.

Koronaviruspandemian vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon on tärkeää tarkastella sekä pandemian aikana että sen jälkeen. Päätöksiä ja toimenpiteitä tulisi arvioida ennakkoon sukupuolinäkökulmasta, jotta niiden vaikutukset eri sukupuoliin ja sukupuolten tasa-arvoon ovat tiedossa.

Myös sukupuolittain eritellyn tilastotiedon kerääminen pandemian aikana on tärkeää, jotta viruksen vaikutuksia eri sukupuoliin voidaan tarkastella. Sukupuolittain eriteltyjä tilastoja on kerättävä, jotta voidaan ymmärtää paremmin, kuinka virus vaikuttaa eri sukupuoliin. Lisäksi tarvitaan sukupuolittain eriteltyä tietoa esimerkiksi pandemian taloudellisista vaikutuksista, vaikutuksista hoivan jakautumiseen ja toimeentuloon sekä lähisuhdeväkivallan ilmenemiseen.