Suomalainen tutkimusryhmä löysi kansainvälisenä yhteistyönä suolistosyövän hoitoon uuden lääkkeen, jonka käytön aikana sydänhaitta ei uusiudu. Euroopan lääkeviranomainen Ema myönsi lääkkeelle myyntiluvan tammikuussa. Suomessa päätös korvattavuudesta on vireillä.
Hoitovaihtoehdot ovat vähissä, jos ihminen sairastaa suolistosyöpää ja noin viiden prosentin joukkoon, jotka saavat vakavia sydänoireita hoidoissa tyypillisesti käytettävistä solunsalpaajista, kapesitabiinista tai fluorourasiilista.
Tähän ongelmaan Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin syöpätautien apulaisylilääkäri, syöpätutkija Pia Österlund ja yhdeksän muuta suomalaista lääkäriä alkoivat etsiä ratkaisua, Taysin tiedotteessa kerrotaan.
Hinnaltaan kohtuullinen
Lääke on S–1 eli Teysuno, joka estää syövän uusiutumista ja pienentää kasvaimia, mutta aiheuttaa sydänhaittoja äärimmäisen harvoin. Euroopan lääkeviranomainen Ema myönsi lääkkeelle myyntiluvan tammikuussa 2022, jotta sitä voidaan käyttää levinneen suolistosyövän hoidossa silloinkin, kun potilas on saanut toisesta lääkkeestä sydänhaittoja.
”Tämä oli todellinen työvoitto ja valtavan hieno uutinen. Suolistosyöpä on toiseksi yleisin syöpä Suomessa. Jos viisi prosenttia potilaista saa sydänhaitan, se on iso joukko ihmisiä. Uuden lääkkeen saamisella käyttöön voimme auttaa monia”, Österlund sanoo.
Muutamissa Euroopan maissa Teysunon käyttö voidaan aloittaa jo nyt. Suomessa lääke menee vielä sosiaali- ja terveysministeriön STM:n lääkkeiden hintalautakunnan käsittelyyn. Se tekee päätöksen korvattavuudesta. Tähän asti lääkkeellä on ollut indikaatio vain edenneen mahasyövän hoidossa.
”Lääke on edullinen verrattuna moniin muihin syöpälääkkeisiin. Käytön kokonaiskustannus vuodessa on runsaat 4 000 euroa, ja harva potilas saa hoitoa niin pitkään. Päätös korvattavuudesta saataneen tämän vuoden aikana. Vielä täytyy siis hetki odottaa, vaikka ensimmäinen potilas vastaanotollani jo osasikin kysyä tätä ”RAXO-lääkettä”, Österlund toteaa.
Sydänhaitta ei uusiutunut
Uusi lääke löytyi osana Österlundin ja professori Helena Isoniemen johtamaa valtakunnallista RAXO-tutkimusta, jossa tutkimusryhmä kartoittaa levinnyttä suolistosyöpää ja sen hoitoa.
Teysuno-lääkkeen puolesta puhuu 200 potilaan aineisto Suomesta, muista Pohjoismaista ja Hollannista. Tutkimukseen osallistuneille potilaille syövänhoidon kulmakivinä käytetyt lääkkeet kapesitabiini ja suonensisäinen fluorourasiili eivät sopineet.
Heistä yli puolet oli aiemmin ollut sydänterveitä, mutta he saivat näistä lääkkeistä vakavia, jopa henkeä uhkaavia sydänhaittoja.
”Potilasaineistot kertovat, että lähes aina sydänhaitta uusiutui, jos potilaille annettiin samaa lääkettä uudelleen. Mutta kun lääke vaihdettiin Teysunoon, haitan aiemmin saaneista vain neljä prosenttia sai sen uudelleen. Heilläkin haitat olivat lievemmät ja lopulta 99 prosenttia pystyi jatkamaan Teysunon käyttöä”, Österlund kertoo.
Jatkossa mukaan muitakin syöpiä
Jatkossa Österlund uskoo, että lääkkeen käyttöä on mahdollista edelleen laajentaa kaikkiin vatsan alueen syöpiin ja muihinkin syöpiin, joiden hoidossa vastaavaa sydänhaittaa ilmenee.
”On poikkeuksellista, että Ema myöntää myyntiluvan lääkkeelle takautuvan potilasaineiston pohjalta. Tässä tapauksessa näytöt olivat harvinaisen selkeät ja aineisto tarkasti kerätty”, hän sanoo.
Kaikista 200 potilaasta kirjattiin ylös yli 800 erilaista tietoa ja muuttujaa. Tampereen ja Turun yliopistollisten sairaaloiden tietoaltaat tarjosivat luotettavan takautuvan lähteen potilaiden hoidosta. Tapaukset kävi läpi kaksi lääkäriä, joiden tuli olla yhtä mieltä potilaan tilanteesta.
Potilaskertomuksista hyötyä myös toisille
Hanke osallistui myös Taysin Oikea hoito oikealle potilaalle oikeaan aikaan -tutkimusohjelmaan, joka on yksi Taysin tekemistä avauksista hoidon vaikuttavuuden hyväksi.
Tutkimusjohtaja Tarja Laitinen korostaa, että vaikuttavuuden seurannassa on tärkeää harmonisoida ja analysoida potilastietoja sekä samalla huomioida huolellisesti tutkittavien tietoturva. Siinä tarvitaan yhteistyötä hoitavien lääkäreiden ja hoitajien, tietokanta- ja data-asiantuntijoiden sekä biostatistikkojen välillä.
”Potilaskertomustietoa kerätään ja säilytetään ensisijaisesti potilaan omaa hoitoa varten. Jälkikäteen siitä on kuitenkin paljon hyötyä myös hoidon laadun ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Näin parannamme kykyämme ennustaa, kuka hyötyy hoidoista tai saa vaikkapa vaarallisen haittavaikutuksen, kuten tässä tutkimuksessa”, Laitinen sanoo.
Lisäksi tarvitaan aina tutkijoiden tahto löytää ratkaisu potilaiden hankalaan tilanteeseen.
”Tärkeintä on, että saamme annettua potilaille lisää päiviä ja päiviin lisää. Siihen koko tutkimustyön palo meillä tutkijoilla perustuu”, syöpätutkija Österlund sanoo.
Lue seuraavaksi:
