Kuinka monta koronavirusnäytettä vuorokaudessa pitäisi lähiaikoina testata, lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen?

– Testausstrategiassa todettu 10 000 näytettä päivässä on nykyisillä näkymillä hyvä tavoite.

Mihin tavoite perustuu?

–Tavoite perustuu arvioon siitä, mitä tarvitaan ja mikä on mahdollista toteuttaa, kun epidemia etenee eri puolilla Suomea eriaikaisesti.

– Tavoite perustuu skenaarioihin, joita tehtiin, kun rajoitustoimia suunniteltiin. Silloin laskettiin, millä vauhdilla toivottaisiin taudin etenevän, jotta sairaanhoidon kapasiteetti kestää.

– Nyt tämä on mennyt paremmin kuin on odotettu. Tämä selittää, miksi nykyinen testauskapasiteetti ei ole täydessä käytössä. Jos ei ole testattavia, niin ei tehdä testejä. Jokaisella testillä pitää olla tarkoitus.

Virolainen-Julkunen toimii Suomen testausstrategian asiantuntijana sosiaali- ja terveysministeriössä. Hänen mukaansa 10 000 testin tavoitteessa on yhtäältä kyse tartuntojen vähentämisestä ja toisaalta kapasiteetista, eli kuinka paljon testejä voidaan tehdä.

Suomen testauskapasiteetti on nyt noin 5 500 näytettä päivässä, mistä on parhaimmillaan toteutunut 3 800 päivässä.

Kuulostaa siltä että 10 000 testin tavoite on vielä kaukana?

– Kapasiteetti on noussut ennennäkemätöntä vauhtia erityisesti viime kuukauden aikana – kyseessä on täysin uusi virus ja täysin uusi testi, jota vielä reilu kolmisen kuukautta sitten ei tehty missään muualla maailmassa kuin ehkä Kiinassa.

Missä vaiheessa 10 000 testin määrä per vuorokausi saavutetaan?

– Arvioin, että tämä tavoite saavutetaan kesäkuussa, jos vireillä olevat hankinnat onnistuvat, ja saadaan rekrytoiduksi tarvittava määrä lisätyövoimaa testauskokonaisuuden eri vaiheisiin.

Virolainen-Julkusen mukaan Suomessa oli eiliseen tiistaihin mennessä tehty reilusti yli 85 000 testiä, joista noin 6 prosenttia on osoittautunut positiiviseksi. ”Ja kun testaamisen kynnystä madalletaan, odotettavissa on, että yhä pienempi osuus on positiivisia. Toisaalta epidemian edetessä absoluuttinen positiivisten määrä toki kasvaa.

Virolainen-Julkusen mukaan sitä mukaa kun epidemian etenemisen vauhti muuttuu, myös optimaalinen testien määrä muuttuu.

– Muuttujia on monta, ja ne elävät koko ajan. Viime päivinä uusia tartuntatapauksia on tullut korkeimmillaankin vähän reilut 200 päivässä. Siitä voi päätellä, että 10 000 testin tavoite on aika korkea tämän hetkisessä tilanteessa.

– Testaamisen tarve riippuu ensisijaisesti epideemisestä tilanteesta. Testaaminen suhteutetaan aina tarpeeseen: siihen kuinka paljon on oireilevia ja kuinka paljon tarvitaan tietoa hoidon määrittämiseen tai tartuntojen torjumiseen. Kaikella testaamisella täytyy olla selkeä käyttötarkoitus. Myös kapasiteetti ja sen käyttö vaihtelevat alueittain.

Monet elinkeinoelämän vaikuttajat vaativat nyt paljon lisää testejä, jotta yleisiä rajoituksia voitaisiin vähentää ja eristää vain tartunnan saaneet ja altistuneet. Mitä mieltä olet tästä?

– Testaaminen ei ratkaise, miten tämä tauti leviää eikä testaaminen ole mikään ihmelääke.

– Testaus kertoo tilanteen sen jälkeen, kun tartunta on jo tapahtunut. Pystymme jäljittämään tartuntaketjuja testien avulla ja estämään jatkotartuntoja, se on testausstrategian tavoite. Mutta perusasia on, että virus levää pisaratartuntana ja sitä täytyy torjua. Tavoite on estää myös tartuntoja ennen testaamista.

Mikä on tärkeintä tartuntojen estämisessä?

– Leviämisessä jokaisen kansalaisen oma käytös on ihan ensisijainen asia. Riippumatta rajoituksista oleellista on, miten käyttäydymme, pesemmekö käsiä ja noudatammeko hyvää yskimishygieniaa.

– Samalla täytyy muistaa että luonto on luontoa. Vaikka tekisimme mitä, niin on asioita jotka tapahtuvat ihmisestä huolimatta. Mikrobien ja ihmisen välinen vuorovaikutus on ollut olemassa niin kauan kuin ihmiskuntakin. Ei pidä kuvitella ihmisestä liikoja.

Kuinka oleellista testauksen kasvattaminen on rajoitusten purkamisen kannalta?

– Rajoitusten purkamisen kannalta on oleellista, kuinka paljon positiivisia tuloksia löytyy testaamisen avulla ja kuinka paljon pystytään jäljittämään tartuntaketjuja, kuinka nopeasti saadaan kiinni altistuneita. Siinä mielessä sillä on merkitystä epidemian leviämisen hillitsemisessä.”

– Mutta päätökset rajoitusten purkamisesta tehdään aina silloisen tiedon ja tilannekuvan perusteella.

– Nyt emme ole tarvinneet koko sitä testauskapasiteettia, joka meillä tällä hetkellä on. Siitä huolimatta pyrimme kasvattamaan kapasiteettia, koska emme tiedä, mihin epidemia etenee.

Lehtitietojen mukaan Uudessa-Seelannissa virus ei enää leviä maassa laajalti ja tartuntojen lähteet pystytään paikallistamaan. Miten tämä on mahdollista?

– He ovat testanneet paljon, mutta eivät kauhean paljon enemmän kuin esimerkiksi me suhteessa väkimäärään. Tulee palata perusasioihin: kyseessä on virus, joka leviää ensisijaisesti pisaratartuntana. Tautia on helpompi hallita sellaisissa maissa kuten Suomi tai Uusi-Seelanti jossa välimatkat ovat pitkiä ja ihmisiä on vähän suhteessa pinta-alaan.

Palataan testauskapasiteettiin. Sen nostamista 10 000 vuorokaudessa estää siis työvoiman ja tarvikkeiden puute. Kuinka paljon ihmisiä pitää rekrytoida ja mihin tehtäviin?

– Se riippuu paikkakunnasta ja epidemian vaiheesta. Eniten käsityövoimaa vaatii näytteenoton alkupäässä tapahtuva käsittely ennen varsinaista PCR-analyysiä laboratoriossa. Jotkut laboratoriot ovat saaneet tähän työvoimaa yliopistolta ja lisäksi on tehty sisäisiä työvoiman siirtoja.

– Väkeä tarvitaan myös altistuneiden jäljitykseen ja sen jälkeisiin toimenpiteisiin. Tämä sisältää normaalia sairaanhoitoa, mutta myös eristyspäätösten tekemistä ja altistuneiden etsimistä.

Yksi pullonkaula on ollut näytteenotossa tarvittavien materiaalien saatavuus, muun muassa näytteenottoon tarvittavia tikkuja puuttuu. Koska materiaaleja saadaan lisää?

– Materiaalia on hankittu ja ollaan hankkimassa eri kanavia käyttäen. Olemme myös kartoittaneet kotimaisen tuotantokapasiteetin nostamisen mahdollisuuksia, ja tämä mahdollisuus vaikuttaa varsin lupaavalta. Kyse on näytteenottovälineistä, tikuista ja putkista sekä testireagensseista ja erilaisista testikiteistä.

Tarve on iso, jos jos tämä jatkuu kuukausia, ehkä vuodenkin. Kuinka suuri osa tästä tarpeesta voidaan täyttää näillä kotimaisilla lähteillä?

– Tämä on työn alla enkä pysty ennakoimaan tarkemmin.

Virolainen-Julkusen mukaan kyseessä on iso palapeli, sillä eri laboratorioissa testaukseen käytetään erilaisia menetelmiä ja laitteita, joiden kanssa tarvikkeiden pitää olla yhteensopivia.

– Näytteenottotikkujen tuotantoa on jo koekäytössä. Suhtaudun kotimaisen tuotannon etenemiseen hyvin optimistisesti, tämä kanava etenee.

Esimerkiksi näytteenottotikku ei kuulosta kovin monimutkaiselta tuotteelta, mutta sitä se on.

– Näyte täytyy ottaa niin, että se on edustava, että sinne tulee mikrobia ja että se säilyy kuljetusputkessa kunnes se saadaan laboratorioon. Näytteen pitää säilyä siinä muodossa, että virus pystytään toteamaan geenimonistustestissä. Nesteellä, johon tikku laitetaan, on omat vaatimuksensa.

– Tällä hetkellä nenänielunäytteitä otetaan valtava määrä joka puolella maailmaa, ja tikkuja käytetään myös muuhun kuin koronaviruksen diagnosoitiin. Niiden tuotantokapasiteetti maailmalla yksinkertaisesti ei ole ollut riittävä. Suomessa on paljon käytetty yhtä Euroopassa tuotettavaa tikkua, mutta siitä on pulaa.

Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää sanoi viime viikolla, että STM ei ole halunnut ottaa yksityistä sektoria mukaan testaamiseen täysimääräisesti. Mitä sanot tähän?

– Testausprosessin kansalliseen kokonaiskapasiteettiin sisältyy jo tällä hetkellä useita yksityisiä toimijoita, ja keskustelemme edelleen yhteistyöstä usean yksityisen toimijan kanssa. En kommentoi tarkemmin yksittäisen toimijan tilannetta.

Kuinka luotettavia testit ylipäätään ovat?

– Siitä olemme kuulleet nyt monen asiantuntijan arvion. Se riippuu testimenetelmästä ja kuka sitä käyttää.

– Kaikki testit validoidaan, niiden suorituskykyä, herkkyyttä ja tarkkuutta analysoidaan ennen kuin ne otetaan käyttöön.

– Koronatestejä saavat tehdä toimiluvalliset laboratoriot, koska on kyse tartuntataudista. Se on tarkemmin säänneltyä kuin muu laboratoriodiagnostiikka. Tartuntatautien diagnostiikka on elävien mikrobien kanssa touhuamista, ja niihin liittyy herkkyyksiä. Menetelmät ovat vaativampia.

– Lähden siitä, että ne toimiluvalliset laboratoriot, jotka tekevät koronavirus diagnostiikkaa, ovat osoittaneet, että heillä on luotettavat menetelmät ja ammattitaitoinen henkilöstö.

Moni sanoo, että testaaminen lisääntyy nyt liian hitaasti. Mitä mieltä olet keskustelusta?

– Testaaminen ei ratkaise kaikkea. Testaus kertoo tilanteen sillä hetkellä kun testi tehdään, seuraavana päivänä tilanne voi olla jo toinen.

– Myös testituloksen arviointi on yhtä tärkeää kuin testin tekeminen. Pitää tietää, missä tilanteessa ja miksi testi on otettu ja miten testiin suhtaudutaan.

– Eri vaiheessa tartuntaa virusta erittyy eri määrä. Jos virus on sujahtanut suoraan keuhkoihin, niin se löytyy vasta sieltä, eikä paljastu nenänielunäytteestä. Siksi aina on ensisijaista katsoa ihmistä, joka oireilee ja arvioida testaamisen tarve – siksi testiin pitää edelleenkin olla lähete. Ennen testiä pitää myös olla mietitty, miten testitulosta käytetään, oli tulos kumpi tahansa. Se tuppaa tässä keskustelussa unohtumaan.

Miten paljon pitäisi tehdä niin sanottuja vasta-ainetestejä?

– Verinäytteestä tehtävällä vasta-ainetestillä voidaan osoittaa, esiintyykö henkilöllä vasta-aineita uutta koronavirusta vastaan ja onko henkilö aiemmin sairastanut covid-19 taudin. Testi ei sovellu akuutin infektion toteamiseen, koska se näyttää positiivisen tuloksen vasta kun infektio on jatkunut vähintään viikon, tai kun henkilö on siitä jo parantunut.

– Siksi sitä käytetään tällä hetkellä vain tutkimustarkoituksiin. Näitä tutkimuksia on vireillä jo useita, ja tulosten mukaan testausta voidaan suunnitelmallisesti lisätä. Kaikella testaamisella täytyy olla selkeä tavoite ja käyttötarkoitus.

OLETKO LÄÄKÄRI, HAMMASLÄÄKÄRI, PROVIISORI TAI FARMASEUTTI? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.