Raskausdiabeteksen hoidossa on keskeistä äitiysneuvoloiden terveydenhoitajien antama elintapaohjaus, mutta terveydenhoitajat näkevät ohjauksessa haasteita.
Itä-Suomen yliopiston haastattelututkimuksen mukaan terveydenhoitajat toivovat ohjauksen tueksi nykyistä yhdenmukaisempia ohjausmateriaaleja, enemmän aikaa ja mahdollisuuksia oman ohjausosaamisen päivittämiseen.
Tulokset julkaistiin European Journal of Midwifery -lehdessä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan raskausdiabetesdiagnoosin sai viime vuonna noin 19 prosenttia raskaana olevista naisista, kun vielä vuonna 2010 vastaava luku oli 7 prosenttia. Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi odottavan äidin ylipaino, diabeteksen esiintyminen suvussa, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCO) ja yli 40 vuoden ikä.
Raskausdiabetesta sairastavat saavat elintapaohjausta pääsääntöisesti äitiysneuvolan terveydenhoitajilta, ja sen tulisi sisältää sekä ravitsemus- että liikuntaohjausta.
Huolimatta siitä, että suosituksia raskausdiabetesta sairastavien ravitsemus- ja liikuntaohjaukseen on saatavilla, terveydenhoitajat kokevat ohjauksen osin haasteelliseksi. Terveydenhoitajien tehtävänkuva edellyttää osaamista useilla aihealueilla, jolloin valmiudet esimerkiksi ravitsemusohjaukseen voidaan kokea heikommiksi.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa terveydenhoitajien kuvailemat haasteet liittyivät muun muassa ohjausmateriaaliin ja omaan ohjausosaamiseen. Vaikka haastatellut terveydenhoitajat kokivat osaamisensa yleisesti ottaen hyväksi, täsmätiedon puute sekä ohjausmateriaalien sisällöllinen vaihtelevuus tai puutteellisuus hankaloittivat ohjausta erityisesti ongelmallisissa tilanteissa, joissa ohjaus tulisi räätälöidä yksilöllisesti.
Haastateltujen mukaan raskausdiabetesta sairastavista naisista osa suhtautuu kielteisesti diagnoosiinsa, mikä voi hankaloittaa elintapamuutoksiin motivoimista ja tuloksellista ohjausta. Myös ohjaukseen käytettävän ajan rajallisuus asettaa omat haasteensa laadukkaan ohjauksen toteutumiselle. Palkitsevaa oli kuitenkin saada onnistumisen kokemuksia silloin, kun ohjaus tuotti tulosta.
Äitiysneuvolan terveydenhoitajat toivoivat, että ohjausmateriaaleja päivitettäisiin sisällöllisesti yhdenmukaisiksi ja ajan tasalle.
He toivoivat myös, että ohjaukseen olisi käytettävissä riittävästi aikaa. Lisäksi toivottiin mahdollisuuksia kouluttautumiseen sekä moniammatillisen yhteistyön lisäämistä, jolloin ohjausta voitaisiin toteuttaa ja kehittää yhteistyössä.
