Noin kolmannes sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä on kokenut työpaikallaan seksuaalista häirintää, selviää Tehyn toteuttamasta kyselystä.
Keväällä Aula Reseach Oy:n tekemään kyselyyn vastasi 4 023 tehyläistä.
Tehyläiset ovat joutuneet kokemaan seksuaalista häirintää erityisesti asiakkaiden ja potilaiden taholta (85 %). Myös kollegoiden taholta (26 %) sekä asiakkaiden saattajien ja omaisten taholta (12 %) koettiin häirintää.
Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä ei-toivottua käytöstä, joka on luonteeltaan seksuaalista ja se loukkaa henkistä tai fyysistä koskemattomuutta.
Seksuaalinen häirintä ilmenee seksuaalisesti latautuneina puheina, seksuaalisilla vihjailuilla, vartaloa tai pukeutumista koskevilla huomautuksilla ja yksityiselämää koskevilla intiimeillä huomautuksilla tai kysymyksillä.
Seksuaalinen häirintä kohdistuu varsinkin nuoriin työntekijöihin
Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti alle 35-vuotiaisiin työntekijöihin, joista 45 prosenttia oli kokenut häirintää työuransa aikana. Seksuaalinen häirintä oli yleistä erityisesti sosiaalipalveluissa, joissa työntekijöistä 36 prosenttia oli kokenut häirintää.
Seksuaaliväkivaltaa ovat esimerkiksi raiskaus, seksiin pakottaminen ja painostaminen tai pakottaminen nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin. Seksuaaliväkivalta on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa.
Kyselyyn vastanneista 6 prosenttia oli kohdannut seksuaalista väkivaltaa uransa aikana. Seksuaaliväkivalta tai sen uhka kohdistui kyselyn mukaan muita yleisemmin nuoriin alle 35-vuotiaisiin, joista 13 prosenttia oli joutunut kokemaan sitä.
Tehyläiset kokevat seksuaaliväkivaltaa tai sen uhkaa useimmiten asiakkaiden tai potilaiden taholta (90 %). Kollegoiden taholta (16 %) ja omaisten taholta (13 %) koettiin seksuaaliväkivaltaa tai sillä uhkailua.
Seksuaaliväkivalta ilmenee useimmiten rintojen ja takapuolen puristeluna, muuna kosketteluna sekä väkisin suutelemisena tai sen yrityksenä.
Seksuaalista väkivaltaa koettiin selvästi vähemmän kuin seksuaalista häirintää. Yleisintä se on psykiatrisessa hoidossa, kuntoutuksessa, päiväkirurgiassa ja päivystyksessä.
Seksuaalisesta väkivallasta ei saa vaieta
Tehyn toteaa tiedotteessa, että seksuaalista häirintää ja väkivaltaa ei saa lakaista maton alle, vaan työnantajan velvollisuutena on puuttua niihin ripeästi työyhteisössä. Työyhteisön johdon on myös tuotava ilmi, että työyhteisössä ei hyväksytä tällaista käytöstä kollegoiden, potilaiden tai heidän omaistensa taholta.
Työntekijän pitää kertoa häiritsijälle, että kokee tämän käytöksen loukkaavana. Jos tilanne ei korjaannu puheeksi ottamalla, pitää kokemuksesta kertoa esihenkilölle.
– Seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta ovat yksi väkivallan muoto. Ne eivät missään tilanteissa ole hyväksyttäviä eivätkä kuulu tehyläisten työpaikoille. Työpaikoilla on oltava selkeät menettelyohjeet siitä, miten häirintä ja väkivalta saadaan loppumaan – sille on oltava nollatoleranssi, sanoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen tiedotteessa.
Erityisen surullinen ja vihainen Rytkönen on siitä, että kohteena ovat nuoret hoitajat, joita sote-alalla ei todellakaan ole varaa menettää.
Jos työnantaja ei toimi häirinnän lopettamiseksi tai toimenpiteet eivät ole olleet riittävät ja häirintä jatkuu, voi työntekijä ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaiseen. Myös Tehy tukee ja neuvoo tilanteissa jäseniään.
Lue seuraavaksi:
