Lapsen riski saada lapsuuden reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön (RAD) diagnoosi kasvaa merkittävästi, jos vanhemmilla on diagnosoitu mikä tahansa mielenterveyden häiriö.

Tämän on osoittanut Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen laaja väestöpohjainen tutkimus.

Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on lapsuuden sosiaalisen toiminnan häiriö, jossa lapsen kyky muodostaa normaali kiintymyssuhde on häiriintynyt. Häiriöön liittyy kykenemättömyys hyödyntää tukea ja lohdutusta sekä vetäytyvä, välinpitämätön, pelokas tai aggressiivinen tunneilmaisu.

Hoitamattomana häiriö heijastuu lapsen koko elämään, toimintakykyyn ja myöhempiin ihmissuhteisiin.

Turun yliopiston tutkimus osoitti, että lapsen RAD-diagnoosin riski nousee 51-kertaiseksi, mikäli molemmilla vanhemmilla on jokin mielenterveysdiagnoosi. Verrokkina ovat lapset, joiden vanhemmilla ei ole diagnoosia.

Pelkän äidin mielenterveysdiagnoosi yhdeksänkertaisti ja isän kuusinkertaisti riskin.

Yleisimmin kiintymyssuhdehäiriöisten lasten molemmilla vanhemmilla esiintyi alkoholi- ja huumeriippuvuutta. Noin 20 prosentilla diagnoosin saaneiden lasten vanhemmista oli päihderiippuvuus.

Äidin masennus ja isän alkoholi- tai huumeongelma olivat toiseksi yleisin yhdistelmä, jota tavattiin noin 17 prosentilla tutkittujen lasten vanhemmista.

Tutkimuksessa olivat mukana kaikki 614 Suomessa vuosina 1991–2012 RAD-diagnoosin saanutta lasta.

Aiemmin reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön yhteyttä riskitekijöihin on tutkittu poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten laitoksessa tai sijaishuollossa elävillä tai kaltoin kohdelluilla lapsilla.

Tutkijoiden mukaan tutkimustulokset tulisi huomioida mielenterveyspalveluja suunniteltaessa. Vanhempien raskaudenaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia tulisi seuloa aktiivisesti ja kehittää niiden hoitoon tutkimusnäyttöön perustuvia matalan kynnyksen palveluita.

Julkaisemme uudelleen Mediuutisissa aiemmin julkaistuja, luetuimpia juttujamme. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 18.01.2019.