Koronakriisin hoitoon liittyvä julkinen keskustelu asettaa usein vastakkain talouden ja terveyden. Viruksen aggressiivinen tukahduttamispyrkimys saattaa kuitenkin olla sekä taloudellisen toimeliaisuuden että kansalaisten terveyden kannalta laumasuojaa parempi ratkaisu, kirjoittaa Svenska Handelshögskolanin ja Helsinki GSE:n taloustieteen professori Topi Miettinen Akateemisessa talousblogissa.

Miettinen huomauttaa, että enemmistö johtavista amerikkalaisista taloustieteilijöistä on sitä mieltä, että vastakkainasettelua terveyden ja talouden välillä ei välttämättä ole, vaikka esimerkiksi Ruotsissa näiden tavoitteiden keskinäinen punnitseminen näyttää johtaneen maan verrattaen lieviin koronavirusrajoituksiin.

Tämä itsessään on markkinahäiriö.

Miettinen toteaa, että kohonnut tartuntariski laskee pandemiatilanteessa sellaisten taloudellisten transaktioiden arvoa, jotka edellyttävät julkisten pintojen koskettamista tai kasvokkaista vuorovaikutusta.

Koska tartuntariski on tekijä, joka on epätäydellisesti havaittavissa, siihen liittyy epätäydellistä informaatiota.

– Tämä itsessään on markkinahäiriö, joka vääristää markkinaratkaisuilla tuotettavaa hyvinvointia. Lisäksi epävarmuudesta seuraa, että taloudellinen toiminta perustuu enenevästi uskoon ja vähenevästi tietoon, mikä lisää epärationaalisten toimijoiden mahdollisuutta joko yltiöoptimistisiin tai -pessimistisiin uskomuksiin tartuntariskistä, Miettinen kirjoittaa.

Jälkimmäisessä tapauksessa pelkokerroin voi vähentää taloudellista toimintaa olennaisesti. Miettinen huomauttaa, että tämänkaltaisesta ilmiöstä on jo tehty koronapandemian aikaan epäsuoria havaintoja. Esimerkiksi palveluiden käytön ja korttiostojen on Suomessa havaittu vähentyneen jo ennen varsinaisia sulkutoimenpiteitä.

Myös Ruotsissa korttiostot ovat laskeneet reilusti, vaikka varsinaisia tiukkoja rajoituksia ei ole.

– Selvää on, että kulutus olisi laskenut erityisesti vuorovaikutteisilla palvelualoilla merkittävästi jopa ilman rajoitteita. Tartuntariskin nousu ja sen suuruudesta vallinnut epätietoisuus vähensi taloudellisen vaihdannan arvoa erityisesti riskiryhmien sekä niiden osalta, jotka kokivat viruksen erityisen pelottavana, Miettinen kirjoittaa.

Juuri tämänkaltainen pelkokertoimella varustettu kulutusjarru vähentää Miettisen mukaan nopeaan laumasuojaan tähtäävän polun houkuttelevuutta. Erityisesti silloin, jos osoittautuu, että virus eteneekin populaatiossa hitaasti ja laumaimmuniteetin saavuttaminen kestää sen vuoksi pitkään.

– Tulokset edustavista satunnaiskokeista epidemiasta voimakkaasti kärsineessä Espanjassa (6% espanjalaisista ja 11,5% madridilaisista on sairastanut taudin) viittaavat siihen, että siellä ollaan suuresta kuolleiden määrästä huolimatta kaukana laumasuojasta ja kuolleisuus tautiin on ennakoitua korkeampi, Miettinen huomauttaa kirjoituksessaan.

Kysymys kuuluukin Miettisen mukaan, miten vähennetään vaihdannan negatiivisia ulkoisvaikutuksia ilman, että tukahdutetaan samalla hyödyllistä vaihdantaa.

– Tällaisia keinoja on työkalupakissa useita: aggressiivinen satunnaistestaus, älypuhelimien seurantasovelluksen hyödyntäminen, maskien käyttöpakko tai -suositukset, kahden metrin etäisyysrajoitukset, hän huomauttaa.

Jos vallanpitäjä on viestinyt onnistuneesti ja laajasti, että edellä mainittujen keinojen käyttöä edellytetään esimerkiksi jokaiselta teatterikävijältä, ihmiset voivat ostaa luottavaisesti teatterilippuja, näkee Miettinen. Näin vaihdannan arvo ja palvelun kysyntä eivät hänen mukaansa laske negatiivisen ulkoisvaikutuksen vuoksi.

– Tällaisten epidemianhallintatyökalujen osalta ei siis terveyden ja talouden välillä ole ristiriitaa. Näin ollen vallanpitäjän kannattaa sitoutua voimakkaasti tällaisiin kustannustehokkaisiin toimiin. Näiden toimien avulla voidaan vapauttaa kulutuskysynnän pelkojarru ja siten vähentää kansantaloudellista hallaa, Miettinen kirjoittaa.