Olin puhumassa muutama viikko sitten opiskelijoille sote-uudistuksesta. Aloitin session kysymällä, mitä tunteita tai mielikuvia sote-uudistus heissä herättää. Osa hihitteli uudistukselle, kun taas toiset tunsivat epätoivoa ja turhautumista. Yksi opiskelijoista totesi, että ”kyllä tää sote on ihan, että WTF* – ei tästä ymmärrä kauheasti mitään”.

Ei kovinkaan mairitteleva tulos, vaikka otanta ”kyselylle” olikin hyvin pieni ja vahvasti valikoitunut.

Keskustelu opiskelijoiden kanssa ei kuitenkaan ole ainoa kohtaaminen, jossa saan samansuuntaista viestiä niin sanotuilta maallikoilta, jotka eivät ole sote-palveluiden ammattilaisia tai asiantuntijoita. Eli siis palautetta siitä, että he eivät ymmärrä sote-uudistuksesta mitään. Monelle sotesta onkin tullut vain yleinen vitsi ja poliittisen kähminnän ilmentymä, josta ei enää oikein jaksaisi jauhaa.

Mistä tämä sitten johtuu ja onko sillä mitään väliä?

Kotimaisten kielten keskus Kotus julkaisi tammikuussa 2018 Liisa Raevaaran mainion kolumnin, jossa pohdittiin ennen kaikkea sitä, mitä onnistunut valinnanvapausuudistus edellyttää kieleltä ja viestinnältä. Kolumni osui mielestäni asian ytimeen.

Sote-keskustelua on hallinnut vahvasti asiantuntijajargon, johon palveluita tarvitsevan kansalaisen voi olla hankala samaistua. Opiskelijoiden kanssa keskustellessani huomasin myös itse puhuvani selkosuomen sijaan sotea, jonka ymmärtämiseen ainakin osa kuulijoista olisi tarvinnut sanakirjan. Puhumme sote-keskuksista, asiakasseteleistä ja maakunnan liikelaitoksista, jotka eivät isolle osalle ihmisistä todennäköisesti sano yhtään mitään. Samaan aikaan liputamme isosti asiakaslähtöisemmän palvelujärjestelmän puolesta. Paradoksaalista.

Sote-järjestelmän monimutkaisuus ja osin myös käyttämämme kielen kautta syntyvä vaikeaselkoisuus ei ole pikkujuttu. Tutkimuksesta esimerkiksi tiedetään, että ihmiset jättävät palveluita käyttämättä, koska järjestelmä koetaan liian monimutkaiseksi.

Myös valinnanvapaudesta tehdyissä aikaisemmissa tutkimuksissa ja tammikuun lopussa julkaistussa palvelusetelikokeilujen väliarviossa nousee esiin se, että porukka ei tiedä, mitä on valitsemassa, mistä asiasta saa tietoa ja miten valinta oikeastaan tehdään.

Asialle tarttis tehdä pikaisesti jotakin, jos emme halua, että sote on jatkossakin ihan, että WTF.

*WTF on lyhenne englanninkielisistä sanoista "what the fuck". (Kauniisti) suomennettuna se tarkoittaa ”mitä ihmettä”.