Vain yksi viidestä Syöpäjärjestöjen kyselyyn vastanneista syöpään sairastuneesta oli puhunut seksuaalisuuteen liittyvistä huolistaan hoitohenkilökunnan kanssa. 85 prosenttia oli kuitenkin huolestunut sairastumisen ja hoitojen aiheuttamista muutoksista. Syöpäjärjestön kyselyyn vastasi 727 syövän sairastanutta.

Yleisin syy, miksi sairastuneet eivät olleet keskustelleet seksuaalisuuteen liittyvistä huolistaan hoitohenkilöstön kanssa oli, ettei lääkäri eikä hoitaja ollut ottanut asiaa esille. Sen ilmoitti syyksi yli puolet. 23 prosenttia koki, ettei keskustelulle ollut ollut aikaa. Joka neljäs vastaaja kertoi myös, ettei ole tottunut puhumaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.

– Kyselymme perusteella suurin osa sairastuneista kuitenkin toivoi, että hoitohenkilökunta ottaisi puheeksi seksuaalisuuteen liittyvät asiat heidän kanssaan, kertoo Syöpäjärjestöjen terveysosaston johtaja Juha Heino tiedotteessa.

– Jos keskustelu hoitohenkilöstön kanssa ei syystä tai toisesta onnistu, on aina mahdollista soittaa tai keskustella chatissä Syöpäjärjestöjen neuvontahoitajan kanssa, Heino muistuttaa.

– Hoitajan kanssa voi keskustella anonyymisti ja tarvittaessa hoitaja voi ohjata sairastuneen lyhytterapiaan, jota tarjotaan myös verkossa.

Miehistä selvästi suurempi osuus oli keskustellut hoitohenkilöstön kanssa, yli puolet sai tietoa lääkäriltä tai muulta hoitohenkilökunnalta ja kolmasosa koki saaneensa myös tukea. Naisista hoitohenkilöstöltä sai tietoa yksi neljästä ja tukea vain yksi viidestä.

Yleisimmin seksuaalisuuteen liittyvistä asioista olivat puhuneet hoitohenkilökunnan kanssa eturauhassyöpään sairastuneet miehet. Tätä selittänee se, että lääkäri ottaa asian puheeksi, jos syöpäleikkauksella on odotettavissa vaikutuksia esimerkiksi erektioon.

Kyselyyn vastanneista naisista valtaosa oli sairastanut rintasyövän ja heidän kanssaan hoitohenkilökunta harvemmin otti esille seksuaalisuuteen liittyviä asioita, vaikka ne selvästi mietityttivät useimpia kyselyyn vastanneista.

Sama koski muihin syöpiin, kuten suolistosyöpään, pään ja kaulan alueen syöpiin tai gynekologisiin syöpiin sairastuneita, heidän kanssaan otettiin harvemmin puheeksi seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Poikkeuksena ovat nuoret syöpään sairastuneet, joiden kanssa hedelmällisyyteen liittyvät asiat otettiin puheeksi.

Yli puolet kyselyyn vastanneista kertoi, ettei ollut saanut riittävästi tietoa eikä tukea. Yli neljäsosa koki, ettei ollut saanut lainkaan tukea.

Miehistä sai tukea kumppaniltaan kaksi kolmesta, naisista vähän alle puolet. Useampi kuin joka kolmas nainen sai tukea ystäviltään, miehistä yksi neljästä.

Naiset olisivat toivoneet saavansa enemmän tukea hoitohenkilökunnalta ja voivansa keskustella sairaalassa myös seksuaalineuvojan kanssa. 27 prosenttia naisista oli kiinnostunut osallistumaan kuntoutuskurssille, jossa käsitellään myös seksuaalisuutta. Miehistä suurin osa, yli kolmasosa, ei osannut sanoa, millaista tukea olisi kaivannut, ja mainintoja saivat tasaisesti keskustelu hoitohenkilökunnan, seksuaalineuvojan ja muiden sairastuneiden kanssa.

Tiedonlähteissä on isoja eroja. Yli puolet miehistä oli saanut tietoa joko lääkäriltä tai hoitohenkilökunnalta, kun naisilla vastaava luku oli 28 prosenttia. Naisilla internet oli tärkein tiedonlähde, toki miehistäkin useampi kuin yksi kolmesta oli löytänyt tietoa verkosta. Useampi kuin joka neljäs koki, ettei ollut saanut tietoa mistään.

Selvityksessä kysyttiin myös, millaista tietoa sairastuneet olisivat kaivanneet. Miehistä yli puolet olisi kaivannut lisää tietoa erektio-ongelmien hoidosta. Naiset olisivat kaivanneet lisää tietoa eri hoitojen ja niiden sivuvaikutusten vaikutuksesta seksuaalisuuteen ja siitä, mikä kaikki syöpään ja hoitoihin liittyvä voi vaikuttaa kiinnostukseen seksiä kohtaan.

Kiinnostus seksiä kohtaan väheni kyselyyn osallistuneista 71 prosentilla, naisilla vähän useammin kuin miehillä.

Miehiä jännitti enemmän seksin onnistuminen, naisia se haluaisiko kumppani vielä seksiä hänen kanssaan. Tämä selittyy ainakin osittain sillä, että miesten yleisimmän syövän, eturauhassyövän, hoidoissa miehille tulee usein toiminnallisia ongelmia. Naisten yleisin syöpä, rintasyöpä, taas vaikuttaa useammin naisen ulkonäköön, jos osa rinnasta tai koko rinta joudutaan poistamaan. Tämä taas voi vaikuttaa naisen kehonkuvaan ja itsetuntoon.

Useammalla kuin joka kolmannella kaikista parisuhteessa elävistä vastaajista syöpä lähensi heitä kumppaniin. Toisaalta melkein joka neljännellä syöpä käynnisti kriisin parisuhteessa. Lopuilla suhde jatkui entisenlaisena.

36 prosenttia vastaajista sanoi, että vaikka ainakin osa syövän ja hoitojen aiheuttamista muutoksista on jäänyt pysyviksi, he ovat sopeutuneet niihin. Hieman useampi, 38 prosenttia, oli huolestuneita muutoksista edelleen. Nuoremmat potilaat olivat useammin huolestuneita muutoksista. Väliaikaisia ja kokonaan taaksejääneitä muutokset olivat vain 11 prosentin mielestä.