Odotettua useampi suomalainen on sairastanut syömishäiriön nuoruudessaan. Jopa joka kuudes nainen on kärsinyt syömishäiriöstä, osoittaa Helsingin yliopiston tuore tutkimus.

Miehistä joka neljäskymmenes on kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä.

Tyypillisiä syömishäiriöitä ovat anoreksia eli laihuushäiriö ja bulimia eli ahmimishäiriö. Näiden lisäksi väestössä esiintyy muitakin, oirekuvaltaan monenlaisia syömishäiriöitä.

Viime vuosina länsimaissa on julkaistu useita tutkimuksia, joissa on raportoitu syömishäiriöiden olevan aiemmin tiedettyä yleisempiä. Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, että näin on myös Suomessa.

Tuoreessa tutkimuksessa syömishäiriödiagnoosit asetettiin Amerikan psykiatriyhdistyksen APA:n uusimpien kriteereiden mukaisesti. Uusimmassa luokituksessa tyypillisten syömishäiriöiden, laihuushäiriön ja ahmimishäiriön, diagnostisia kriteerejä lievennettiin, ja luokitukseen lisättiin uusia syömishäiriödiagnooseja.

Suomessa syömishäiriöiden diagnosoinnissa käytetään edelleen Maailman terveysjärjestön WHO:n ICD-10-tautiluokitusta. Parin vuoden päästä käyttöön otettavassa ICD-11:ssä syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat samankaltaisia Amerikan psykiatriyhdistyksen luokituksen kanssa.

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan syömishäiriöt yleistyvät niin tytöillä kuin pojilla varhaisnuoruudessa. Tytöillä yleisin ikä syömishäiriön puhkeamiselle oli 16–19-vuotiaana.

– Tutkimuksemme yksi keskeinen havainto oli, että tytöillä ja nuorilla naisilla laihuushäiriö ja sen taudinkuvaa muistuttavat syömishäiriöt olivat hyvin yleisiä. Näille oirekuville on tyypillistä muun muassa painon lasku, ruokailuihin liittyvät rajoitukset, pakonomainen liikunta, lihomisen pelko ja kehonkuvan häiriö. Joka kymmenes nuori nainen oli kärsinyt tämän tyyppisestä syömishäiriöstä, kertoo nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri, psykoterapeutti Yasmina Silén tiedotteessa.

Pojat ja miehet täyttivät naisia harvemmin tyypillisten syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit. Heillä taudinkuvan keskeisiä oireita olivat esimerkiksi pakonomainen liikkuminen, urheiluharrastukseen liittyvät epäterveelliset painonhallintakeinot, suuret painonvaihtelut tai ahmiminen.

Syömishäiriöiden yleisyyden ja oirekuvien tunteminen luo perustan syömishäiriöiden ennaltaehkäisylle, tunnistamiselle ja riittävien hoitointerventioiden kehittämiselle.

– Valitettavasti tänä päivänäkin vain pieni osa syömishäiriötä sairastavista tunnistetaan terveydenhuollossa, ja moni jää ilman tarvitsemaansa apua. Erityisen huonosti tunnistetaan epätyypillisiä syömishäiriöitä. On tärkeää ymmärtää, että syömishäiriö ei usein näy päällepäin. Syömishäiriöön sairastunut voi yhtä lailla olla alipainoinen, normaalipainoinen tai ylipainoinen, Silén sanoo.

– Syömishäiriöiden yleisyyden vuoksi niiden tunnistamista ja hoidon saatavuutta tulisikin entisestään parantaa, hän summaa.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin International Journal of Eating Disorders -lehdessä. Tutkimusta johti Helsingin yliopiston mielenterveyden professori Anna Keski-Rahkonen.

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.