Mediuutiset keräsi lääkäreiltä ajatuksia siitä, mikä suomalaisessa terveydenhuollossa estää alan tutkimusta ja tuotekehitystä.

Näitä löytöjä eli väitteitä käsitellään kevään kuluessa lehden Vastaväite -palstalla. Juttusarjan edelliset osat julkaistiin Mediuutisissa 
6/2017 , 9/2017 ja 12/2017. Nyt on vuorossa väite numero 4:

"Yritysyhteistyössä syntyy haitallisia sidonnaisuuksia lääkäreille."

Seppo Parkkila Tampereen yliopistosta ja Anne Pitkäranta Husista kertovat kantansa. Keskustele aiheesta jutun kommenttiosastossa.

Seppo Parkkila


Professori, tutkimusvararehtori,
Tampereen yliopisto

– Asenteet ovat jo muuttumassa positiivisemmiksi. Ihmiset ymmärtävät, että Suomeen voidaan saada työpaikkoja ja taloudellista kasvua vain, jos yritykset menestyvät.

En näe, että sidonnaisuudet ovat suuri ongelma. Ne pitää vain ottaa huomioon, ja jääviyssääntöjen pitää olla selkeät.

Avainsana on avoimuus. Se estää tehokkaasti väärinkäytöksiä ja puhdistaa kenttää.

Etenkin päättävissä asemissa olevien lääkärien pitää aktiivisesti ilmoittaa sidonnaisuutensa ja noudattaa erityistä varovaisuutta. Työhön otettaessa tehdään sidonnaisuusilmoitus, jota tulee tarvittaessa täydentää.

Uusi kuntalaki edellyttää, että sidonnaisuudet ovat nähtävissä yleisessä tietoverkossa.

Sairaaloille olisi tärkeä saada verkkosivustot, joista tiedot löytyvät. On myös valmiita alustoja, kuten sidonnaisuusrekisteri.fi.

Viime vuosikymmeninä suhtautuminen lääkeyhtiöiden tarjoamiin koulutuksiin sekä sidonnaisuuksien ilmoittamiseen on selvästi tiukentunut. Se on hyvä asia.

Toisaalta suomalaisella lääkärikunnalla on erittäin korkea etiikka, ja välillä tuntuu, että on menty jo liiallisuuksiin.

On älytöntä, ettei lääkeyhtiön kuulakärkikynissä saa lukea lääkkeen nimeä. Ajatteleeko joku tosiaan, että lääkärit tekevät hoitoratkaisujaan kynänsä tekstin perusteella?

Anne Pitkäranta

Tutkimusjohtaja, Hus

– Kymmenen vuotta sitten vastaukseni olisi ollut erilainen kuin nyt. Tuolloin sidonnaisuudet ja yritysyhteistyö nähtiin paljon negatiivisemmassa sävyssä kuin tällä hetkellä.

En usko, että lääkärit enää suhtautuvat asiaan kielteisesti. Jos ihmisellä ei nykymaailmassa ole mitään sidonnaisuuksia, saatetaan jopa ihmetellä, että eikö hän ole verkostoitunut.

Sidonnaisuuksista ei ole haittaa, jos niistä kerrotaan avoimesti ja salailematta. Tarvitaan vain hyvät pelisäännöt.

Esimerkiksi hankintaprosesseissa pitää olla tarkkana. Prosessien pitää olla läpinäkyviä ja varmistaa, ettei henkilö saa kohtuutonta hyötyä sidonnaisuudestaan.

Jos lääkäri järjestää koulutusta tai luennoi, kannattaa laittaa selvästi näkyviin yhteistyökumppanien tiedot. Lehtikirjoituksissa yleensä jo ilmoitetaan kirjoittajien sidonnaisuudet.

Epäluuloihin voi vastata avaamalla verkostoitumisen merkitystä.

Mitään ei synny tyhjästä. Julkinen sektori ei ole mikään keksintölaitos. Tarvitsemme väistämättä yrityksiä kehittämään lääkkeitä ja laitteita.

On väärin leimata kaupallinen toiminta epäilyttäväksi ja likaiseksi. Jos meillä ei olisi esimerkiksi lääketeollisuutta, eivät potilaat saisi uusia hoitoja sairauksiinsa. Tämä kehitystyö vaatii väistämättä yritysten yhteistyötä lääkärien kanssa.

.

Kirjoitus on julkaistu 7.4. ilmestyneessä Mediuutisten numerossa 14–15/2017. Koko lehti on luettavissa Mediuutisten Summa-palvelussa. Siellä on myös näköislehti, juttuarkisto ja juttuja, joita ei julkaista Mediuutisten muissa kanavissa. Lehden tilaajilla on maksuton lukuoikeus.

.

Seuraa meitä myös Facebookissa ja Twitterissä.