Sairaalan ulkopuolisten sydänpysähdysten hoito on Suomessa parantunut. Tämä käy ilmi viime perjantaina Itä-Suomen yliopistossa tarkistetusta lääketieteen lisensiaatti (väit.) Pamela Hiltusen väitöskirjatutkimuksesta.

Ensihoitolääkärinä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä FINNHEMS60-lääkärihelikopterissa työskentelevän Hiltusen väitöskirja kartoittaa ensimmäistä kertaa laajasti sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden epidemiologiaa ja hoitoketjua.

Aiempiin, kaupunkialueilla tehtyihin tutkimuksiin verrattuna selviytyminen oli parantunut sellaisilla potilailla, joiden elottomuus oli havaittu ja joiden alkurytmi oli defibrilloitava, ja joiden sydänpysähdyksen syy oli oletetusti sydänperäinen.

– Tutkimuksessa nousi esiin voimakas yhteys sydänpysähdyspotilaan selviytymisen ja ensihoitolääkärin hoitoon osallistumisen välillä, mutta miksi näin oli, ei tässä tutkimuksessa selvitetty, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Hiltunen sanoo.

Kaupunkilainen selviää nopeammin sairaalaan

Toinen Hiltusen mukaan tilastollisesti merkittävä löydös oli, että kaupungissa sydänpysähdyksen saaneet selvisivät useammin sairaalaan kuin taajamissa tai maaseudulla elvytetyt potilaat.

KANNATTELIJA. – Muistan jo kandiaikoina ihailleeni anestesiologeja, joita aina pyydettiin paikalle, kun potilaalle tuli oikeasti hätä. He kannattelivat kriittisesti sairaalan potilaan peruselintoimintoja, kertoo kahdeksan vuotta lääkärihelikopterissa työskennellyt Pamela Hiltunen, miksi hänestä tuli ensihoitolääkäri.

– Siitäkin huolimatta, että potilaat oli tavoitettu yhtä nopeasti sekä kaupungissa että taajamissa.

Hiltunen arvelee, että tuloksen voisi selittää lyhyemmät siirtomatkat kaupungissa. Toisaalta vuonna 2010, jolloin tutkimusaineisto kerättiin, ensihoidon tarjoajana maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla oli yksityisiä palveluntarjoajia.

– Ehkä pelastuslaitoksilla, jotka pääasiassa kaupungeissa olivat ensihoitoa järjestävä taho, on enemmän sydänpysähdystehtäviä ja rutiinia. Tämä voi vaikuttaa myös hoidon laatuun. Matkat sairaalaan ovat myös kaupungeissa lyhyet. Elvytetyn potilaan hoito voi olla joskus hyvinkin haastavaa.

Potilaan ennusteen kannalta optimaalisin tilanne on, kun syy sydänpysähdykseen on sydänperäinen.

– Jos sydän pysähtyy hapenpuutteen vuoksi, elimistön happivaranto on jo ikään kuin käytetty. Jos syynä on taas vamma, sitä on vaikea korjata sairaalan ulkopuolella.

Vain vajaa puolet potilaista sai tutkimuksen mukaan maallikkoelvytystä ennen ensihoidon saapumista paikalle.

Paineluelvytys on ilmainen hoitomuoto, joka kaksinkertaistaa potilaiden mahdollisuuden selvitä.

– Paineluelvytys on ilmainen hoitomuoto, joka kaksinkertaistaa potilaiden mahdollisuuden selvitä. Jopa 12-vuotias lapsi pystyy antamaan suurin piirtein laadukasta painelua, Hiltunen korostaa.

Oireiden tunnistaminen ei ole vain ammattilaisten asia

Hiltusen mukaan mikään yksittäinen syy ei yksiselitteisesti paranna sydänpysähdyspotilaan selviytymistä.

Väitöksen yksi keskeisistä termeistä on chain of survival eli sydänpysähdyspotilaan selviytymisketju. Hiltusen mukaan sen kaikki osat ovat viime vuosina vahvistuneet Suomessa.

– Kyse on koko yhteisön asiasta. Esimerkiksi viime helmikuussa uudistetun Käypä hoito -suosituksen kohderyhmänä on koko väestö. Sydänpysähdyksen oireiden tunnistaminen ei ole siis vain ammattilaisten asia.

Vuonna 2005 uusitut elvytysohjeet ja niissä korostettu paineluelvytys ovat Hiltusen mukaan saattaneet vaikuttaa hyviin tuloksiin tässä tutkimuksessa. Myös potilaan rooli hoitoketjussa on tärkeä: pitäisi osata pyytää vielä herkemmin apua.

– Soita hätäkeskukseen, älä naapurille, jos rintaa puristaa. Älä kärvistele tuntikausia kotona. Pääasia, että hoito saadaan alkamaan mahdollisimman nopeasti.

Hiltunen toivoisi, että elvytyspotilaista kerättäisiin kansallinen tietokanta.

– Jos toimintaa ei mitata, ei sitä pystytä myöskään kehittämään.

Hiltusen väitöskirjassa kiteytyy se, miksi hänestä tuli ensihoitolääkäri: työssä viedään tiede käytäntöön.

– Loppupeleissä on aina kysymys potilaista ja siitä, miten annan parasta hoitoa potilaalle. Siihen tarvitaan tiedettä taakse.