Lihavuus yleistyy Suomessa. Siksi meidän on vaikea saavuttaa WHO:n tavoite lihavuuden ehkäisemiseksi, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tiedotteessaan.

Lihavuus yleistyy Suomessa erityisesti työikäisillä. Yli 30-vuotiaista vain neljännes on normaalipainoisia.

Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja kakkostyypin diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä. THL:n mukaan näyttää siltä, että WHO:n tavoitteeseen ei Suomessa päästä ilman aiempaa tehokkaampia ehkäisytoimia.

Suomessa on noin 350 000 diagnosoitua ja hoidossa olevaa diabeetikkoa. Heistä noin 50 000 on ykköstyypin ja 300 000 kakkostyypin diabeetikkoa. Lisäksi arviolta 150 000 suomalaista sairastaa tietämättään kakkostyypin diabetesta.

FinTerveys 2017 -tutkimuksessa yli 30-vuotiaista miehistä 72 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli vähintään ylipainoisia. Miehistä 26 prosenttia ja naisista 28 prosenttia oli lihavia.

Lähes joka toinen aikuinen oli vyötärölihava. Vyötärölihavuus on erityisen haitallista terveydelle.

Lääkekorvaustietojen ja väestön verensokeritasojen eli sokerihemoglobiinin perusteella kakkostyypin diabeteksen lisääntyminen on hidastunut Suomessa 10 viime vuoden aikana. Väestön keskimääräinen verensokeritaso ei ole suurentunut, ja uusien kakkostyypin diabetestapausten määrä on pienentynyt.

Toisaalta tätä tautia sairastavien kokonaismäärä kuitenkin kasvaa. Se johtuu väestön vanhenemisesta, diabeteksen varhaisemmasta tunnistamisesta ja diabetesta sairastavien eliniän pitenemisestä paremman hoidon seurauksena.

– Vaikka tyypin 2 diabeteksen kehitys näyttäisi menevän oikeaan suuntaan, voi diabeteksen esiintyvyydessä tapahtua käänne huonompaan, jos työikäisten lihominen jatkuu. Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on lihavilla kahdeksankertainen normaalipainoisiin verrattuna, kertoo tutkimuspäällikkö Jaana Lindström THL:stä.

Ylipainoisuus on Suomessa yleistä myös lapsilla. 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia ja tytöistä 18 prosenttia oli vähintään ylipainoisia vuonna 2018. Pojista 8 prosenttia oli lihavia ja tytöistä 4 prosenttia. Lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosina.

– Lihavuuden ehkäisemiseksi tarvitaan laajaa ja tavoitteellista yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Millään yksittäisellä toimenpiteellä väestön lihomista ei saada pysähtymään. Poliittisia päätöksiä tarvitaan, esimerkiksi verotuksellisin keinoin voidaan ohjata ihmisiä kohti terveellisempää ruokavaliota. Keskeisiä keinoja ovat myös ravitsemusohjaus, liikkumista edistävä yhdyskuntasuunnittelu sekä terveydenhuollon toimet, kuten painonhallinnan tuki ja ohjaus, erikoistutkija Annamari Lundqvist sanoo.