Lääkäripariskunta Hibo Abdulkarimilla ja Ibrahim Ahmedilla on yhteinen viso: mahdollisimman yhdenvertainen suomalainen terveydenhuolto.

Tavoitteeseen on kuitenkin vielä matkaa, sillä edelleen eri vähemmistöryhmät kohtaavat terveydenhuollossa erilaisia haasteita kuin muut ryhmät.

– Oman taustamme vuoksi kohtaamme ja kuulemme asioita, joita moni kollega ei ikinä huomaa. Ongelma kiteytyy siihen, että potilaat toivovat, että heidät kohdattaisiin terveydenhuollossa yksilöinä eikä stereotypiana, sanoo Abdulkarim.

Esimerkiksi maahanmuuttajien ilmaisemaa kipua voidaan vähätellä ja pitää niin sanottuna "kulttuurikipuna". Silloin potilas jää kuitenkin kokonaan kohtaamatta yksilönä.

– Minuakin neuvottiin kandina, että ei kannata ihmetellä, jos terveyskeskukseen tulee maahanmuuttaja valittamaan kipua, ne aina liioittelee, Abdulkarim kertoo.

Nykyään Abdulkarim työskentelee Helsingissä psykiatrisella osastolla ja Ibrahim Ahmed on virkavapaalla. Sitä ennen hän oli Helsingissä sisätautiosastolla.

Abdulkarim ja Ahmed perustivat tammikuussa lääkärit.hibo.ibrahim-instagram-tilin, jolla käsitellään paitsi tasa-arvoa, myös muita asioita, kuten mielenterveyttä tai yleistä, helposti ymmärrettävää terveystietoa suomeksi ja englanniksi.

Tarkoitus on, että tieto olisi kaikkien ulottuvilla. Pariskunta on huomannut, että koronavuonna tiedolle on ollut korostuneesti kysyntää, ja tuttavat lähestyvät lääkäreitä kysymyksineen.

Instagram-tilin perustaminen on entisestään vahvistanut ajatusta siitä, että vähemmistöjen ääntä pitäisi kuulla terveydenhuollossa paremmin.

– Olemme saaneet paljon viestejä poc-potilailta (people of colour), jotka kiittävät siitä, että puhumme ääneen esimerkiksi rasismin vaikutuksesta terveyteen ja terveydenhuollossa esiintyvästä rakenteellisesta rasismista. He kertovat kokemuksiaan vähättelystä ja mitätöinnistä, Abdulkarim kertoo.

– On vaikea löytää poc-ihmistä, joka ei olisi ikinä kokenut ennakkoluuloja vastaanotolla.

Valtaosa terveydenhuollon ammattilaisista ei käyttäydy tarkoituksella rasistisesti, mutta omia ennakkoluuloja ei huomaa, jos niihin ei aktiivisesti kiinnitä huomiota.

– Vähemmistön edustajana ja naisena ei ole varaa olla olematta kiinnostunut tasa-arvosta. Välillä kyllä tuntuu, että jos ongelmista puhuu valtaväestön edustaja, häntä kiitellään avoimuudesta, mutta jos vähemmistön edustajat puhuvat itse, heitä pidetään ongelmallisina, Abdulkarim sanoo.

Abdulkarim ja Ahmed toivovat, että eri potilasryhmien kohtaamista ja hoitamisen erityispiirteitä painotettaisiin jo opinnoissa. Nykyään moni lääkäri ei edes tiedä, miltä tummaihoinen näyttää, jos iho punoittaa tai siinä on mustelma, vaikka muilla ne ovat perusasioita.

– Hyvä esimerkki on se, että ihotautikirjoissa lähes aina esimerkkitapaukset ovat valkoihoisista, jolloin tummaihoisen potilaan ihosairauksien tunnistaminen jää oppimatta.

Ennakkoluulojen kohteeksi joutuminen ei ole tuntematonta lääkäreille itselleenkään. Molemmat tietävät, miltä tuntuu, kun potilas pyytää kantasuomalaista lääkäriä.

– On kuormittavaa tietää, että potilaslistalla on potilaita, jotka eivät olisi halunneet sinua lääkärikseen. Potilaiden luottamuksen saaminen vie pidempään. Poc-lääkäri joutuu aina todistelemaan osaamistaan, Abdulkarim sanoo.

– Pelkkä ammattitaito ei riitä, vaan sen päälle pitää tehdä ekstratyötä, Ibrahim Ahmed sanoo.

Silti Abdulkarim ja Ahmed painottavat olevansa etuoikeutettuja, koska molemmat puhuvat täydellistä suomea. Usein potilaiden epäluulo hälvenee, kun lääkäri kuulostaa sittenkin kantasuomalaiselta.

Abdulkarim ja Ahmed halusivat perustaa some-tilinsä myös siksi, että usein juuri sosiaalisessa mediassa törmää siihen, että ihmisillä on väärä ja ehkä huonokin kuva lääkäreistä. Someen jalkautuminen edesauttaa asian muuttumista. Bonuksena on se, että he voivat olla poc-nuorille esikuvina.

Heiltä itseltään omannäköiset esikuvat puuttuivat Suomessa.

– Olen aina halunnut lääkäriksi, mutta vielä lukiossakin minulle sanottiin, että kannattaa olla realistinen ja valita joku muu ammatti, vaikka arvosanani olivat kiitettäviä. Lähdin ulkomaille yliopistoon osittain juuri siksi, että pelkäsin, että kokisin täällä vähättelyä koko opintojen ajan, Abdulkarim sanoo.

Tällä hetkellä lääkäripariskunnan kotona mietitään erikoistumispaikkoja. Ahmedia kiinnostaisi kuvantaminen. Abdulkarim taas oli miettinyt suuntaavansa akuuttilääketieteeseen, mutta nyt psykiatria onkin ollut kiinnostavaa.

– Ibe on sanonut, että olen ihan selvä psykiatri. Katsotaan.