Suolistosyövän hoito on kehittynyt huimasti kymmenenä viime vuonna.

- Leikkaustekniikat ovat kehittyneet, samoin lääkehoito. Leikkaus on edelleen ainut parantava hoito, mutta liitännäislääkityksellä pystymme lisäämään eliniän odotetta merkittävästi, sanoo Hyksin onkologian ja sädehoitoklinikan erikoislääkäri Pia Österlund.

Suolisyöpäpotilaista leikataan noin 80-85 prosenttia. Viiden vuoden kuluttua leikkauksesta heistä on elossa yli 80 prosenttia. Levinneeseen syöpään sairastuneiden keskimääräinen elinikä oli 10-12 kuukautta kymmenen vuotta sitten, nyt se on 22-24 kuukautta.

- Ennusteet paranevat tästäkin, ja pystymme pelastamaan entistä useamman.Levinneestäkin suolistosyövästä onkin tulossa krooninen sairaus, Österlund sanoo.

Vuonna 1953 potilaista kuoli 85 prosenttia. Nyt kuolee enää vajaa 40 prosenttia.

Ennen lääkehoitona oli kaikille yksi ja sama fluorourasiili, nyt vaihtoehtoja on paljon enemmän.

- Fluorourasiili on edelleen lääkehoidon kulmakivi, mutta nyt pystymme yhdistämään hoitoja tehokkaammin ja räätälöimään hoitoja lääkkeiden haittavaikutusprofiilin mukaan. Jos potilas ei halua, että sormet ovat kömpelöt, yhdistelmän voi vaihtaa. Samoin, jos joku ei halua ripulia tai hiustenlähtöä.

Levinnytkin syöpä voidaan leikata

Levinnytkin syöpä voidaan hoitaa yhä useammin leikkauksella. Leikattujen eloonjäämisennuste on lähes 50 prosenttia.

- Maksa- ja keuhkometastaaseja leikataan jo menestyksekkäästi. Tulevaisuudessa leikataan myös vatsanpeitteeseen levinnyttä suolistosyöpää. Parhaimmillaan 25-35 prosenttia maksametastaaseista pystytään leikkaamaan, Österlund sanoo.

Suurin osa koko Suomen leikkauksista tehdään keskitetysti Hyksissä. Maksakirurgian yksikössä leikataan vuosittain noin 70 maksaresektiota ja thoraxkirurgian klinikassa noin 30 keuhkoresektiota.

Esimerkiksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä todetaan vuosittain 15-20 etäpesäkkeiden poistoleikkaukseen soveltuvaa potilasta, jotka leikataan Jyväskylän keskussairaalassa.

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kirurgian klinikan ylilääkärin, professori Jukka-Pekka Mecklinin mukaan etäpesäkeleikkauksia pitäisi tehdä paljon enemmän.

- Leikkausten tarve olisi 300-400 vuodessa. Tällä hetkellä määrä on huomattavasti pienempi, mutta tutkimustieto on muuttamassa asenteita. Suolisyöpä on yleisistä syövistä ainut, jossa etäpesäkkeiden leikkaushoidon tulokset selvästi parantavat potilaan ennustetta ja osa potilaista paranee pysyvästi. Liian usein etäpesäkkeiden löytämisen jälkeen potilas lähetetään vain palliatiivisiin hoitoihin.

Mecklinin mukaan maksakirurgialla on ollut pelottava maine, joka perustuu maksakirroosipotilaiden leikkaushoidon ongelmiin.

- Uhkana oli potilaan menehtyminen komplikaatioihin ja maksan vajaatoimintaan. Terveeseen maksaan tehty epäanatominen etäpesäkkeen tai etäpesäkkeiden poisto on usein pienempi ja potilaalle helpompi leikkaus kuin varsinainen suolikasvaimen poisto. Leikkaukset soveltuvat usein myös laparoskooppisiksi leikkauksiksi, jolloin potilaat kotiutuvat 1-2 päivää leikkauksen jälkeen.

Haavaongelmat katosivat

Paikallisistakin suolistosyövistä yhä suurempi osa hoidetaan avoleikkauksen sijaan tähystyksessä, jolloin potilas kotiutuu 3-4 vuorokauden kuluessa. Avoleikkauksen jälkeen sairaalassaoloaika helposti tuplaantuu.

- Toipuminen tähystyksen jälkeen työkuntoon vie keskimäärin neljä viikkoa. Avoleikkauksen jälkeen voi helposti tulla viikko tai kaksi lisää, toteaa Hyksin gastroenterologisen kirurgian klinikan apulaisylilääkäri Veikko Remes.

Tämä on kansantaloudellisestikin merkityksellistä, koska kolmasosa suolistosyöpään sairastuneista on työikäisiä.

Hyksin gastroenterologisella klinikalla leikattiin viime vuonna yhteensä 287 kolorektaalikarsinoomaa, joista 168 Meilahdessa ja 119 kirurgisessa sairaalassa.

- Meilahti käyttää pääosin avotekniikkaa, mutta Kirurgisessa sairaalassa valtaosa leikataan laparoskooppisesti. Paksusuolikasvaimista ehkä noin 90 prosenttia hoidetaan tähystysteitse, peräsuolikasvaimista jonkin verran vähemmän. Aina leikataan tähystysteitse, kun se syöpäkirurgiset periaatteet ja potilasturvallisuuden huomioiden on mahdollista, Remes sanoo.

Mecklinin mukaan laparoskopia on vähentänyt myös leikkauksen aiheuttama traumaa ja stressiä.

- Potilaiden paluu normaaleihin rutiineihin on nopeaa ja suolileikkauksiin usein liittyneistä haavaongelmista, kuten haavainfektioista ja myöhäistyristä on päästy eroon, Mecklin sanoo.

ASA vähentää kuolleisuutta

Suolistosyöpien ehkäisyyn lääkityksellä on viime aikoina kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Asetyylisalisyylihappoa ja COX-2-estäjiä on käytetty suuren syöpäriskin potilailla, esimerkiksi perinnöllistä alttiutta kantavilla, suolisyövän ehkäisytutkimuksissa.

- Ennakkotoiveet tehosta eivät ole kuitenkaan käyneet toteen. Alustavissa havainnoissa NSAID-lääkkeitä tai ASA:ta käyttävillä reumapotilailla esiintyi vähemmän suolistosyöpää kuin näitä lääkkeitä käyttämättömillä. Ehkäisyssä tarvitaan suurempaa annosta kuin sydän ja verisuonitapahtumien estossa. Tällöin haittavaikutukset kuitenkin estävät lääkkeen pidempiaikaisen käytön. Viimekuisessa ECCO-ESMO-kongressissa esitetty abstrakti viittasi siihen, että ASA:sta saattaisi olla vähän hyötyä syövän estossa tutkimuksen seuranta-ajan pidentyessä mutta hyöty oli edelleen hyvin marginaalinen, Österlund sanoo.

Elokuussa JAMA:ssa (2009; 302:645) julkaistun pienen potilasryhmän tutkimuksen mukaan säännöllinen asetyylisalisyylihapon käyttö parantaa suolistosyöpäpotilaiden ennustetta ja vähentää niin syöpään liittyvää kuin kokonaiskuolleisuuttakin, varsinkin niillä potilailla, joiden syöpäkasvaimissa havaittiin runsasta COX-2-entsyymin tuotantoa.

Österlund muistuttaa, että toistaiseksi mikään riskiä suurentava taikka pienentävä tekijä ei ole soittanut tehoaan satunnaistetuissa tutkimuksissa tai suurissa epidemiologisissa tutkimuksissa.

- Tärkeintä syövän estossa on syödä terveellisesti, käyttää riittävästi kuitua ja vähärasvaisempaa ruokavaliota. Mahdollisesti punaisen lihan suurkäytöllä voi lisätä syöpäriskiä.

Täsmähoidot yleistyvät

Suolistosyöpä on ensimmäisiä syöpiä, joissa on otettu täsmälääkkeet laajaan käyttöön. Tavanomaisten solunsalpaajien rinnalla käytetään verisuonten kasvutekijöiden estäjiä, VEGF-vasta-aineita, ja solun sisäiseen signaalireitistöön vaikuttavia lääkkeitä, EGFR-vasta-ainelääkkeitä.

- Toissa viikolla tuli lisää tietoa syöpäkasvaimen mutaatioista, esimerkiksi KRAS-, BRAS-, ja NRAS-mutaatioista, jotka ennustavat EGFR-vasta-ainehoidon vastetta. Uuden tiedon avulla pystyimme sulkemaan tietyistä hoidoista pois 50 prosenttia potilaista, jotka saivat vain kaikki haittavaikutukset mutta eivät mitään hyötyä, Österlund sanoo.

Tulevaisuuden linja on etsiä kasvaimista lisää tiettyjä mutaatioita, joiden avulla lääkkeitä voidaan kohdistaa entistä paremmin.

- Hoidoissa menemme yhä syvemmälle solubiologiaan ja etsimme kasvaimissa tapahtuneita mutaatioita. Nyt käytämme aktiivisesti hyväksi kasvainsolukossa yhtä, kahta tai kolmea geenimutaatiota, kun valitsemme hoitoja. Tulevaisuudessa käyttänemme noin 30 geenin profiilia lääkehoidoissa.

Jo nyt suolistosyövät jaetaan kolmeen ryhmään, joissa jokaisessa on määrätynlaisia mutaatioita.

- Perinnölliset syövät kuuluvat yhteen ryhmään, ja BRAS- ja KRAS-mutaatiot ovat toisessa ryhmässä. Lisäksi tiedämme, että osa tarvitsee hyvin rankkaa hoito ja että perinteiset lääkkeet eivät tehoa heihin yhtä hyvin, kun taas perinnölliset syövät kuuluvat kilteimpiin syöpiin.

Mecklin ja Österlund toteavat lähes samoin sanoin yhden asian: Lääkekehityksestä huolimatta suolistosyövän hoito seisoo tulevaisuudessakin kirurgian varassa.

Ykkönen pian Suomessakin

Syöpätapaukset Suomessa 2007

Eturauhassyöpä

5 850

Rintasyöpä

4 200

Suolisyöpä

2 680

Keuhkosyöpä

2 200

Lymfooma

1 060

Haimasyöpä

977

Aivosyöpä/CNS

966

Melanooma

890

Virtsarakkosyöpä

850

Munuaissyöpä

760

Mahasyöpä

680

Lähde: Suomen syöpärekisteri