Juttu on julkaistu ensi kerran helmikuussa 2021. Julkaisemme kesällä uudelleen Tilaajille -juttujamme.
Suoliston mikrobisto on yksilöllinen kuin sormenjälki. Se kertoo, hyötyykö tulehduksellisista suolistosairauksista (IBD) kärsivä potilas lääkehoidosta.
Terveydenhuollossa suolistomikrobien rutiininomainen selvittäminen tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä ei kuitenkaan ole arkea.
– Suoliston mikrobistosta saadut tutkimukset eivät ole muuttaneet hoitokäytäntöjä. Luotettavan testin kehitys ei ole sellaisessa vaiheessa, että se voitaisiin ottaa käyttöön, täsmentää tutkijatohtori Eija Nissilä Helsingin yliopistosta.
Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat lisääntyneet Suomessa rajusti. Sairastuneiden määrä on yli kolminkertaistunut viimeisimpien 15 vuoden aikana.
Jos mikrobiston toiminta selvitettäisiin nykyistä paremmin, vältyttäisiin turhilta ja kalliilta lääkehoidoilta.
– Suoliston mikrobisto on todella kuuma tutkimusaihe. IBD:n lisäksi suoliston mikrobistolla on todettu olevan merkitystä myös muun muassa neurologisissa sairauksissa, kertoo osastonylilääkäri Taina Sipponen Husin vatsakeskuksesta.
Paksusuolen tähystyksessä tehtävät ulosteensiirrot ovat jo rutiininomaista hoitoa toistuvassa Clostridioides difficilen aiheuttamassa paksusuolitulehduksessa. Tulehduksellisissa suolistosairauksissa ulostesiirto on kuitenkin vielä tutkimusasteella.
– Vielä ei tiedetä, minkälaisen luovuttajan ulosteita tarvitaan ja missä sairauden vaiheessa, Sipponen sanoo.
Helsingin yliopiston tutkimusryhmän tuore tutkimus osoittaa, että myös suolistosienten ja suolistohiivojen merkitys on tärkeä, kun selvitetään IBD-potilaalle sopivaa lääkitystä. Suolistosieniä ja -hiivoja esiintyy kaikilla ihmisillä, mutta IBD-potilailla niiden määrä on suurempi kuin terveillä.
Tutkimuksen tulosten perusteella suoliston bakteerit ja hiivat voisivat tulevaisuudessa sopia mittareiksi, kun arvioidaan, kannattaako hoitoa aloittaa vai ei. Ne vaikuttavat immuunivasteeseen ja voivat vaikuttaa lääkityksen tehoon.
– Candidaa esiintyi enemmän potilailla, jotka eivät saaneet lääkkeeseen vastetta, kertoo maisteriopiskelija Rebecka Ventin-Holmberg.
Vuoden kestävään tutkimukseen osallistui 72 Husin potilasta, joista 26 sairastaa Crohnin tautia ja 47 paksunsuolen tulehdusta.
Tutkimuksessa selvitettiin suolistomikrobien vaikutusta biologisen TNF-alfan salpaajan hoitovasteeseen. Lääke annetaan potilaille suonensisäisesti sairaalassa silloin, kun muut hoitomuodot eivät ole tehonneet. Tämäkään hoito ei ole tehonnut kaikille.
– Tutkimuksemme perusteella lääke ei tehoa joka kolmannelle potilaalle, Eija Nissilä sanoo.
Suolistomikrobien tutkimus vaatii tarkkuutta siinä, että tulos on tullut itse näytteestä eikä ympäristöstä, josta myös löytyy bakteereita, sieniä ja hiivoja.
– Tulosten saaminen vaatii bioinformatiikan ja analysoinnin osaamista. Koronavirustesteissä, joissa etsitään uusia muunnoksia, on samanlainen protokolla. Siksi se ei ole vain yhden päivän testi, Nissilä sanoo.
Analysoinnin vaikeutta lisää se, että jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen mikrobisto. Tutkimuksen kannalta on tärkeää, että potilaita on paljon. Tällöin voidaan havaita tekijöitä, jotka yhdistävät ihmisten mikrobistoja.
Tähän mennessä Suomessa ja maailmalla on tutkittu paljon sitä, miten ihmisen mikrobisto kehittyy vauvasta lähtien. Tiedetään, että ympäristön mikrobisto tulee osaksi vauvan mikrobistoa, joten elinympäristöllä on iso merkitys.
Sen sijaan geeniperimän osuutta suolistomikrobiston kehittymisessä on tutkittu vähän.
Samassa perheessä elävien suolistomikrobisto voi olla samankaltainen, mikä johtuu usein kuitenkin enemmän ympäristötekijöiden kuin geeniperimän merkityksestä. Lasten tulehduksellisissa suolistosairauksissa genetiikalla on tutkimusten mukaan merkitystä.
Biologisten täsmälääkkeiden kehittäminen suolistosairauksien hoitoon ei ole vielä rutiinia.
Tutkimusryhmän mukaan varmaksi voidaan kuitenkin sanoa se, että suoliston mikrobistolla on iso merkitys sairauden etenemisessä.
Lue myös:
