Suoliston mikrobiston vaikutuksesta sairauteen ja terveyteen kohistaan paljon, mutta ulosteensiirrolle hoitona on hyväksytty vasta yksi indikaatio, Clostridium difficile-bakteerin aiheuttaman ripulin hoito.

Tutkimusrintamalla on kuitenkin tekeillä paljon. Mediuutiset kysyi kolmelta suoliston mikrobien tutkijalta, mitä ulosteensiirrolle kuuluu.

Selkärankareumaan liittyy useita seikkoja, jotka johdattelevat ajatukseen, voisiko taudin aktiivisuutta vähentää manipuloimalla suoliston mikrobikantaa.

Jopa puolella selkärankareumapotilaista on suoliston koepalasta todettu hiljainen tulehdus ja bakteeritasapainon häiriö, ja melko monella on diagnosoitu tulehduksellinen suolistotauti. Lisäksi selkärankareuman sukulaistauti reaktiivinen artriitti puhkeaa tyypillisesti jonkin suolistoinfektion jälkeen.

Joissakin tutkimuksissa on todettu myös tietty nimenomaan selkärankareuman aktiivisuuteen liitetty suolistosta löytyvä bakteeri, kertoo sisätauteihin erikoistuva lääkäri Johanna Hiltunen Husista.

Hän tekee osana väitöskirjaansa pilottitutkimusta, jossa testataan 20 potilaalla ulosteensiirtoa selkärankareuman hoitona. Professori Kari Eklundin, dosentti Perttu Arkkilan ja dosentti Reetta Satokarin suunnittelema kaksoissokkoutettu, satunnaistettu tutkimus käynnistyi vuoden alussa.

Husin ja Päijät-Hämeen keskussairaalan klinikoiden potilaiden kanssa tehtävä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Miten pilotilla menee? Muuten hyvin, mutta selkärankareuma on sen kannalta Suomessa tavallaan liiankin hyvin hoidettu.

Tutkimukseen ei oteta potilaita, joilla on tulehduksellinen suolistosairaus, ja selkärankareuman pitää olla riittävän aktiivinen.

– Biologisten lääkkeiden vuoksi on ollut hankalaa löytää riittävän oireisia tutkimuspotilaita, mutta ehkä ensi vuoden puolella saamme porukan kasaan, Hiltunen sanoo.

Ulosteensiirto on nykyisellään vähän haulikkohoitoa.

Ulosteensiirtoa kokeillaan Parkinsonin taudin hoitona tällä hetkellä ainakin Israelissa ja Belgiassa. Neurologian erikoislääkäri Filip Scheperjans Husista suhtautuu näihin tutkimuksiin varovaisesti.

Syy on se, että vaikka ryhmänä Parkinson-potilaiden mikrobiston koostumus eroaa terveiden mikrobistosta, niin valtaosaa Parkinson-potilaista ei mikrobiston koostumuksen perusteella pystytä erottamaan terveistä.

– Epäilen, olisiko mitään hyötyä siirtää näille potilaille terveen henkilön ulostetta.

Parkinson-potilaissa on kuitenkin alaryhmä, jonka suoliston mikrobisto poikkeaa hyvin voimakkaasti normaalista.

Nyt onkin vahvistumassa käsitys, että Parkinsonin tautiin on erilaisia polkuja tai biologisia mekanismeja.

– Osalla potilaista se saa todennäköisesti alkunsa suolistosta, mutta osalla se saattaa alkaa vaikka aivoista.

Scheperjans on mukana projektissa, jossa yritetään kehittää kliiniseen käyttöön ulostetesti, josta nopeasti selviää, onko potilaan suoliston mikrobistossa Parkinsonille ominainen poikkeavuus.

Ulosteensiirtoa kannattaisi Scheperjansin mielestä tutkia nimenomaan tällä valikoidulla potilasjoukolla. Hän kaipaa muutenkin täsmällisyyttä menetelmään.

– Ulosteensiirto on nykyisellään vähän haulikkohoitoa.

Kun tieto mikrobistosta lisääntyy, mikrobit voidaan antaa täsmähoitona: potilaalle annetaan vain tietyt bakteerit, ei ulosteen luovuttajan koko mikrobistoa.

Ärtyvän suolen oireyhtymän hoito ulosteensiirrolla ei taida kannattaa. Tältä vaikuttaa ainakin Helsingin yliopiston ja Hyksin loppusuoralla olevan, kaksoisokkoutetun ja lumekontrolloidun tutkimuksen perusteella.

Tutkimukseen osallistui noin 50 IBS-potilasta, joista puolet sai siirteenä terveen henkilön ulostetta ja puolet omaansa. Heitä seurattiin vuosi.

Kolmen kuukauden kuluttua siirrosta hoito vaikutti lupaavalta.

– Siinä aikapisteessä hoitoryhmän oireiden havaittiin lievittyneen merkitsevästi lähtötasoon nähden, mutta lievittyminen osoittautui väliaikaiseksi, mikrobiologian dosentti Reetta Satokari Helsingin yliopistosta sanoo.

Lisäksi kävi niin, että oireet lievittyivät osalla myös lumesiirteen saaneessa ryhmässä, joskaan tämä tulos ei ollut merkitsevä.

– Ärtyneen suolen oireyhtymän tutkimuksissa on itse asiassa aika tyypillistä, että nähdään aika paljon lumevaikutusta.

Tutkimus ei antanut eväitä IBS:n hoitoon, mutta se antoi askelmerkit jatkotutkimuksille.

Vaikka oireet lievittyivät vain väliaikaisesti, niin terveen luovuttajan siirteellä hoidettujen potilaiden mikrobisto muuttui hyvin samankaltaiseksi kuin ulosteen luovuttajalla, ja muutos pysyi koko seuranta-ajan.

– Lähdemme katsomaan vielä yksityiskohtaisemmin, onko hoitoryhmän mikrobistomuutoksissa kolmen kuukauden kohdalla jotain, mitä ei enää näy myöhemmissä aikapisteissä.

Lue myös: