Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa uudistaa lääkekorvausjärjestelmää, koska lääkehoidot kehittyvät ja yksilöllistyvät ja myös lääkehoidoissa on nykyisin alueellisia eroja. Suomen nykyinen lääkekorvausjärjestelmä on peräisin vuodelta 1964. Selvityshenkilö, professori Heikki Ruskoaho luovutti tänään ministeriölle loppuraporttinsa lääkekorvausjärjestelmän kehittämisestä.

Ruskoaho ehdottaa, että myös sairaalalääkkeiden arviointi ja päätökset hankinnoista siirtyisivät lääkevirasto Fimeaan. Silloin avo- ja sairaalalääkkeiden arviointi ja päätökset tehtäisiin samassa paikassa. Myös lääkkeiden markkinoille tulon kartoittaminen, kuten Horizon scanning-toiminta, ja tulevaisuuskatsaukset olisivat lääkeviraston tehtäviä.

Nykyisin avohuollon lääkkeiden hoidollinen arviointi ja käyttöönotto tehdään STM:n alaisessa lääkkeiden hintalautakunnassa, Hilassa. Sairaalalääkkeissä Fimea tekee hoidollisen arvioinnin, STM:n alainen palveluvalikoimaneuvosto Palko suosittaa ja Erva-alueet tai sairaanhoitopiirit tekevät hankinnan ja ottavat lääkkeen käyttöön.

– Johtuen erilaisesta lainsäädännöstä, arviointitoiminta on nykyisin pirstaleista, arviointitoiminnan henkilöstöresurssit on hajautettu eri organisaatioihin ja eri lääkeryhmien arvioinnissa käytetyt menettelytavat ja prosessit eroavat toisistaan, selvityksessä todetaan.

Ehdotuksen mukaan tehokas lääkkeiden kansallinen arviointi edistäisi alueellista yhdenvertaisuutta, vähentäisi päällekkäistä työtä ja säästäisi kustannuksia.

Ruskoahon selvityksessä todetaan, että nykyisin sairaaloiden lääkehankinnoilla ei ole suoraa yhteyttä hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointiin.

– Arviointitietoa ei ole systemaattisesti hyödynnetty sairaalalääkkeiden hintaneuvotteluissa. Uuden sairaalalääkkeen tultua markkinoille sairaanhoitopiirit tai erityisvastuualueet ovat kukin tahollaan päättäneet lääkkeen käyttöönotosta. Käytännöt eri alueilla vaihtelevat, Ruskoaho kirjoittaa.

Selvityksen mukaan kilpailutuksen takia sairaaloiden lääkevalikoimassa voi olla nykyisin suurtakin vaihtelua eri hankintarenkaiden välillä ja siten eri alueiden potilaat voivat olla keskenään eriarvoisessa asemassa sairaalalääkkeiden osalta.

Sote-kokonaisuus on vielä auki ja eduskunnan käsittelyssä. Ruskoaho ehdottaa selvityksessään, että valtion osuus lääkekorvauksien rahoituksesta olisi tarpeellista uudistuksen yhteydessä siirtää maksuvastuulliselle maakunnalle, jos maakuntamalli toteutuu.

– Tällöin maakunnille muodostuisi kannuste ohjata lääkkeen määräämistä alueillaan kustannusvaikuttavasti, ja samalla myös lääkkeen määrääjien kustannustietoisuus lisääntyisi.

Ruskoaho esittää myös, että maakuntien tulisi tilatessaan edellyttää kaikilta palvelutuottajilta samaa parhaiden hoitokäytäntöjen mukaista lääkehoitoa sekä edullisten kustannusvaikuttavien valmisteiden käyttöä.

– Nykyisten lääkeneuvottelukuntien tavoin maakuntiin voidaan perustaa moniammatilliset lääketyöryhmät, joiden tarkoituksena on edistää tehokkaan ja turvallisen lääkehoidon toteuttamista sekä yhtenäistää ja ohjata maakuntien lääkekäyttöä, selvityksessä todetaan.

Selvitys käy läpi myös tarvetta yhdistää erilaisia lääkekorvausluokkia. Korvausluokkien yhdistämistä on toivuttu, jotta hallinnollinen työ vähenisi. Ruskoahon mukaan alemman erityiskorvausluokan (65 %) ja peruskorvausluokan (40 %) suora yhdistäminen olisi epätarkoituksenmukaista.

– Muutos nostaisi erityiskorvaustason alenemisen vuoksi monien vaikeasti pitkäaikaissairaiden omavastuita ja vastaavasti peruskorvauksen noustessa lisäisi lyhytaikaisiin ja tilapäisiin oireisiin käytettyjen lääkkeiden korvauksia. Korvausluokkien yhdistäminen saattaisi lisätä rajoitettujen korvauspäätösten tarvetta ja lääkekaton ylittävien määrää sekä vähentää korvausjärjestelmän ohjausvaikutusta ja tarpeellisten lääkkeiden käyttöä.

Muutamassa sairaudessa Ruskoaho kuitenkin kannattaa korvausluokkien muuttamisen pohtimista. Yksi näistä on keuhkoverenpainetauti.

– Kannattaisi harkita sen siirtämistä alemmasta erityiskorvausluokasta ylempään erityiskorvausluokkaan.

Selvityksen alustavan arvion mukaan korvaussumma nousisi noin 100 000 euroa, jos keuhkoverenpainetauti siirretään alemmasta erityiskorvausluokasta ylempään erityiskorvausluokkaan.

Toinen muutos olisi homotsygoottisen FH, joka siirrettäisiin alemmasta ylempään erityiskorvausluokkaan sekä harkittavaksi myös heterotsygoottisen FH:n siirtämistä ylempään erityiskorvausluokkaan.

– Korvaussumma nousisi noin 450 000 eurolla, jos lääkkeet olisivat olleet 100-prosenttisesti korvattuja.

Lisäksi ruskoaho ehdottaa, että Kelan asiantuntijalääkärit seuraisivat nykyisten sairauksien luokittelun ajantasaisuutta lääkehoidon kehittyessä ja tekisivät esityksiä sosiaali- ja terveysministeriölle muutoksista valtioneuvoston asetukseen, jossa säädetään niistä vaikeista ja pitkäaikaisista sairauksista, joiden hoidossa käytettävät lääkkeet ovat erityiskorvattavia.

– Kelan tulisi jatkaa ja myös vakinaistaa menettely, jossa korvattavuuden edellytyksiä ajantasaistetaan muuttuvan lääkehoidon ja hyvän hoitokäytännön mukaiseksi, kuten on juuri menetelty verenpainetaudin kohdalla.

Myös ACE-estäjien korvaaminen rajoitetusti omalla numerolla tietyissä erityistilanteissa voisi olla harkittava asia.

– Menettelytapa toisaalta monimutkaistaisi lääkekorvausjärjestelmää ja potilaan lääkekustannusten kannalta muutoksen käytännön merkitys olisi arvioni mukaan usein vähäinen.

Potilaiden saamien lääkekorvausten päätökset Ruskoaho säilyttäisi edelleen Kelassa.

– Lääkekorvausjärjestelmä ohjaa lääkehoitoja valtakunnallisesti. Myös Kela on valtakunnallinen toimija, mikä takaa yhdenvertaisuuden eri puolilla Suomea asuville.

Ruskoaho kannattaa ehdollisen korvattavuuden mallin vakinaistamista osaksi nykyistä lääkekorvausjärjestelmää. Sitä voisi myös laajentaa mahdollistamaan erityisen kalliiden ja innovatiivisten lääkkeiden hallittua käyttöönotto sairaaloissa.

Ruskoahon mukaan ehdollisen korvattavuuden malli tarjoaa mahdollisuuden myös harvinaissairauksien lääkkeiden korvattavuuden kansalliseen arviointityöhön, käyttöönottoon ja hankitaan sekä yhdenvertaisuuden varmistamiseen alueiden välillä.

Ruskoaho ei kannata sitä, että Suomessa maakunnille tulisi Ruotsin tavoin mahdolliseksi rahoittaa erikseen korvausjärjestelmän ulkopuolisia lääkkeitä. Sen sijaan näitä päätöksiä voisi Suomessa tehdä Kela.

– Ehdotan selvitettäväksi, voisiko Kela erityistilanteissa lääketieteellisin perustein vaikeiksi ja pitkäaikaisiksi arvioitavissa sairauksissa tehdä erillisiä päätöksiä korvattavien lääkkeiden osalta. Selvitykseni perusteella tämä edellyttäisi muutosta sairausvakuutuslakiin.

Muutos lisäisi Ruskoahon mukaan potilaiden yhdenvertaisuutta. Kansallisesti toteutettuna järjestelmä myös varmistaisi yhdenmukaisen kustannusvaikuttavuusarvioinnin muiden sairauksien kanssa.