Malaria-alueilla syntyneiden on nyt aiempaa helpompaa luovuttaa verta Suomessa. Verta voi nyt luovuttaa jo heti ensimmäisellä luovutuskäynnillä ja tauko malaria-alueella vierailusta lyheni. Uudistus helpottaa harvinaisten veriryhmien luovuttajien etsintää.

Afrikassa ja muilla malaria-alueilla syntyneiltä tai siellä lapsena asuneilta otetaan ensimmäisen verenluovutuksen yhteydessä malarianäyte. Mikäli tulos on negatiivinen, luovutetusta verestä tehdyt verivalmisteet voidaan käyttää potilaille.

Aiemmin ensimmäisellä kerralla ei vielä voinut luovuttaa, vaan henkilöltä otettiin ainoastaan malarianäyte. Jos se oli negatiivinen, varsinaiseen luovutukseen kutsuttiin kirjeellä.

– Tämä oli pullonkaula, sillä monikaan näytteen antaneista ei enää tullut uudestaan verenluovutukseen, mikä oli harmillista. Muutoksella haluamme tehdä aloittamisen helpommaksi. Suurimmalla osalla malariatestin tulos on joka tapauksessa negatiivinen, kertoo tiedotteessaerikoislääkäri Susanne Ekblom-Kullberg.

Toinen hidaste on ollut se, että malaria-alueilla syntyneiden matkoista syntymämaahan seurasi aiemmin kolmen vuoden luovutuseste, mikä käytännössä esti pysyvästi verenluovutuksen monilta. Matkasta malaria-alueelle seuraa tästä lähtien enää tavanomainen kuuden kuukauden tauko verenluovutukseen. Kolmen vuoden tauko vaaditaan vain silloin, jos on sairastanut malarian.

Verenluovuttajakunnan monipuolistuminen on tärkeää väestön ja potilaiden monikulttuuristumisen myötä. Verensiirroissa etnisellä taustalla ei useimmiten ole merkitystä, koska keskeisimmät veriryhmät, ABO ja RhD, ovat universaaleja. Eri etnisillä ryhmillä esiintyy kuitenkin myös vain heille ominaisia harvinaisia veriryhmiä. Silloin sopiva verenluovuttaja voidaan löytää ainoastaan saman geeniperimän jakavasta ryhmästä.

Näin voi olla silloin, jos verta joudutaan siirtämään toistuvasti suuria määriä, kuten esimerkiksi harvinaisten verisairauksien, sirppisoluanemian ja talassemian, hoidossa.

– Mahdollisimman samankaltaiset veriryhmäominaisuudet luovuttajalla ja potilaalla takaavat näissä tilanteissa, ettei potilaalle aiheudu verensiirrosta immunisoitumista ja jopa hengenvaaraa, toteaa Ekblom-Kullberg.

Esimerkiksi yhdellä prosentilla Saharan eteläpuolisista maista kotoisin olevista on veriryhmä U negatiivinen. Yhtään tällaista luovuttajaa ei ole vielä löytynyt Suomesta. Afrikkalaistaustaisilla on myös muita veriryhmäominaisuuksia, joita ei löydy suomalaisesta geeniperimästä.

Jotta etenkin afrikkalaistaustaisia saataisiin verenluovuttajiksi nykyistä enemmän, Veripalvelu käynnisti vuonna 2014 Missing Minorities -luovuttajarekrytointihankkeen. Sitä toteutetaan useissa Euroopan maissa, haasteen ollessa yhteinen.

– Toivomme, että mahdollisimman moni afrikkalaistaustainen rohkaistuisi nyt lähtemään verenluovutukseen, kun kriteerejä on helpotettu. Verenluovutus on erinomainen tapa auttaa muita ja selvittää samalla oma, kenties harvinainen, veriryhmä. Verenluovutukseen on turvallista tulla myös koronapandemian aikana ajanvarauksella, kertoo kumppanuuskoordinaattori Kaisu Maijala.

Koska erittäin harvinaisten veriryhmien verta on kuitenkin saatavilla harvoin, Veripalvelun ylläpitämään harvinaisten verien pankkiin on säilötty pakastamalla yli 20 eri veriryhmän punasoluja runsaat 300 yksikköä. Niitä tarvitaan potilaskäyttöön useita kertoja vuodessa, kun sopivia luovuttajia ei ole saatavilla sillä hetkellä. Harvinaisen veriryhmän löytyessä punasoluja voidaan pakastaa varastoon jopa vuosiksi eteenpäin tulevaa tarvetta, kuten synnytystä, varten.

Mikäli apua ei löydy edes kotimaisesta harvinaisten verien pankista, Veripalvelu voi turvautua myös ulkomaisiin veripankkeihin. Kansainväliset toimitukset ovat kuitenkin aina epävarmempi, hitaampi ja kalliimpi vaihtoehto kuin mahdollisimman laaja kotimainen luovuttajarekisteri.

Myös suomalaisilla on harvinaisia veriryhmiä, joita ei ole muilla. Tällainen on esimerkiksi veriryhmä Jk:-3. Se löytyy tällä hetkellä muutamalta kymmeneltä verenluovuttajalta.