Sosiaalityöntekijä ottaa kopin kriiseistä

Olemme ihmetelleet, miten olemme aiemmin pärjänneet ilman omaa sosiaalityöntekijää, sanoo osastonylilääkäri Arja Lehtola Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksestä.

Päivystyksessä on työskennellyt oma sosiaalityöntekijä kohta kaksi vuotta.

Mikkelin keskussairaalan yhteispäivystys sai vahvuuteensa sosiaalityöntekijän tämän vuoden alussa. Tuolloin alueen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut yhdistettiin ja niistä alkoi vastata Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä eli Essote. Samalla mielenterveyshoitaja ja päihdehoitaja saatiin aiempaa tiiviimmäksi osaksi uutta monitoimijapäivystystä.

Aihetta joutuvat miettimään monet muutkin. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva päivystysasetus vaatii, että yhteispäivystyksissä, niin laajan päivystyksen yksiköissä kuin muissa yhteispäivystyksissä, on sosiaalipäivystys.

Mikkelissä muutosta pohjustettiin noin kaksi vuotta kestäneen hankkeen avulla.

– Kun tätä ruvettiin puhumaan, mietin ensin, onkohan siitä mitään hyötyä, päivystyspalvelujen ylilääkäri Santeri Seppälä kertoo.

Pian hän tajusi, että yhteistyö kannattaa.

Seppälä kertoo esimerkin. Päivystyksessä kävi useita kertoja eräs perheväkivallan uhri. Lääketieteen keinot riittivät lähinnä fyysisten vammojen hoitamiseen.

Alkuvuonna uhri saapui taas hoitoon.

– Sosiaalityöntekijä selvitti tilanteen. Käynnit meillä loppuivat kokonaan ja tilanne rauhoittui kotona, Seppälä kertoo.

Päivystyksessä pystytään Seppälän mukaan ylipäätään enemmän auttamaan ihmisiä, joille ennen jouduttiin sanomaan, että asia, esimerkiksi vaikea perhetilanne, ei kuulu päivystykseen.

– Aiemmin saattoi jäädä ahdistamaan, mitä ihmiselle tapahtui. Nyt lääkäreiltä on hävinnyt kriisitapausten hoito.

Keski-Suomen keskussairaalan yhteispäivystyksessä on yksi sosiaalityöntekijä, joka työskentelee arkisin virka-aikaan.

– Hän on oikeasti tiimin jäsen. Hänellä on työhuone päivystyksessä, hän kiertää hoitohuoneissa ja käyttää yhteistä taukotilaa, osastonylilääkäri Arja Lehtola kuvaa.

Kyseessä on sosiaaliohjauksen kaltainen palvelu, jossa ei tehdä viranomaispäätöksiä. Päinvastoin kuin Mikkelissä, varsinainen sosiaali- ja kriisipäivystys on hoidettu Keski-Suomessa erikseen.

Kiireellisissä huostaanottotilanteissa ja muissa viranomaispäätöksiä vaativissa tehtävissä tehdään yhteistyötä sosiaali- ja kriisipäivystyksen kanssa.

Vuodenvaihteessa päivystyksessä aloittaa toinen sosiaalityöntekijä. Työvuoroja tulee myös iltoihin ja viikonloppuihin.

Lehtolaa pohdituttaa, kuinka hyvin sosiaaliohjaus onnistuu virka-ajan ulkopuolella.

– Pilotissa ongelmana oli, että jatkojen sopiminen ei onnistunut kuin virka-aikana.

Pilotissa vuoden 2015 lopulla kokeiltiin sosiaalityöntekijän työskentelyä päivystyksessä.

Myös Pohjois-Karjalan keskussairaalan yhteispäivystykseen kaavaillaan sosiaalityöntekijöitä. Aiheesta käydään parhaillaan neuvotteluja.

Päivystyksen ylilääkärin Susanna Wilénin toive on, että sosiaalityöntekijä olisi paikalla päivystyksessä aamukahdeksasta iltakymmeneen ja myös viikonloppuisin.

Päihdetyöntekijöitä päivystyksessä jo työskentelee. Järjestely alkoi vuoden alussa, kun Pohjois-Karjalassa aloitti perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta vastaava Siun sote.

Wilén kiittää päihdetyöntekijöiden panosta. Heillä on ammattitaitoa kohdata päihdepotilaat, suunnitella jatkohoitoa ja tunnistaa tilanteet, joissa potilaat esimerkiksi yrittävät vedättää itselleen huumaavien lääkkeiden reseptejä.

Seuraavaksi päivystyksessä pitää Santeri Seppälän mielestä panostaa ennaltaehkäisevään työhön. Siellä käy ihmisiä, jotka eivät ole sosiaalityön tai terveydenhuollon palvelujen piirissä, mutta jotka ovat lipumassa ongelmiin.

Avun tarvitsija on esimerkiksi satuttanut itsensä humalassa. Ilman interventiota alkoholiongelma johtaa kenties syvempiin ongelmiin, työttömyyteen ja perheongelmiin.

– Pitäisi keksiä keinoja, miten bongattaisiin ja napattaisiin enemmän koppeja näistä ihmisistä.

Toinen kehittämisen kohde on lääkäreiden kouluttaminen päivystyksen sosiaaliasioista. Päivystäviä lääkäreitä on paljon eri erikoisaloilta, ja vaihtuvuuskin on suurta. On haaste perehdyttää kaikki uuteen toimintamalliin.

– Hoitajat työskentelevät yleensä vakituisesti päivystyksessä, ja heidän opettamisensa onnistuu paljon paremmin, Seppälä sanoo.

se.infomaker.newspilot.newsml.npdoc.B@496840c

Onnettomuuteen joutuneiden uhrien tuki.

Menehtyneiden potilaiden omaisten tuki.

Avustaminen lasten psykiatrisissa haastatteluissa.

Henkilöllisyyden selvittäminen, jos esimerkiksi poliisi tuo päivystykseen potilaan, joka ei pysty itse puhumaan.

Perheväkivaltaan puuttuminen.

Seksuaaliväkivallan uhrien tuki.

Vanhusten arjessa pärjäämisen selvittäminen.

Hoidon järjestely omaishoidetulle, kun omaishoitaja joutuu sairaalaan.

Lastensuojeluasiat, esimerkiksi jos herää huoli päihdepotilaan lasten pärjäämisestä.

Maksusitoutumusten järjestäminen vähävaraiselle potilaalle päivystyksessä määrättyjen lääkkeiden hankkimiseksi.

Akuutit käytännön ongelmat: kuka ruokkii kissan, kun yksin asuva potilas joutuu leikkaukseen.

Lähteet: Arja Lehtola, Päivi Savolainen, Santeri Seppälä, Susanna Wilén