Timo Otonkosken uran tyydyttävin saavutus liittyy kliinisessä työssä eteen tulleen ongelman ratkaisuun tutkimuksen keinoin.

Näin kävi vastasyntyneen hyperinsulinismia sairastavien lasten kohdalla. Heitä tuli Otonkosken hoidettaviksi Hyksin Lastenklinikalla 1980-luvulla, kun hän oli erikoistumassa. Lapset kärsivät matalista verensokereista, mikä johtui synnynnäisestä insuliinin ylituotannosta.

Vuosien varrella löytyi uusi geneettinen sairauden mekanismi, keino kuvantaa ongelmaa PET-menetelmällä sekä leikkaushoito hankalimpien tapausten avuksi.

Otonkoski konsultoi yhä näissä aiheissa. Hän tekee kliinistä työtä päivän viikossa hoitaen lähinnä lapsidiabeetikoita Lastenklinikalla Helsingissä.

Päätyökseen Timo Otonkoski on lääketieteellisen kantasolututkimuksen professori Helsingin yliopistossa. Tutkimustoiminta jakautuu kahteen pääalueeseen.

Yhtenä tavoitteena on kehittää uusi menetelmä, jonka avulla vaikkapa verinäytteestä voi sujuvasti tuottaa monikykyisiä kantasoluja.

– Tämä laajentaisi radikaalilla tavalla sitä, mistä kaikesta kantasoluja voidaan tuottaa, Otonkoski sanoo.

Nykyinen kantasolujen tuotantoprosessi on työläs ja kallis.

Uuden menetelmän avulla olisi mahdollista valmistaa kantasoluja nykyistä laajemmista määristä näytteitä, jotka voidaan valita biopankin sopivista potilasryhmistä ja geenityypeistä.

Kantasoluja tutkimalla voidaan puolestaan päästä sairauksien mekanismien jäljille.

Otonkosken työryhmä sai viime syksynä Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 1,1 miljoonaa euroa projektia varten.

Toisessa hänen vetämässään tutkimuslinjassa kantasoluja käytetään diabetestutkimuksessa. Niitä valmistetaan monogeenisiä diabetesmuotoja sairastavien potilaiden näytteistä.

Kantasoluista tehdään insuliinia erittäviä soluja ja selvitetään, miten genotyyppi vaikuttaa solujen toimintaan.

– Näin kantasoluja lääketieteessä lisääntyvästi käytetään. Tavoite on sairauksien solukohtaisten mekanismien ymmärtäminen, Otonkoski sanoo.

Hänen ryhmänsä valmistaa kantasoluja paitsi omien tutkimusten tarpeisiin, myös esimerkiksi hermosolujen ja sydänlihassolujen tutkijoille.

Mitä kuuluu kantasolututkimukselle, jossa diabeetikolle pyritään tekemään uusia insuliinia erittäviä soluja?

– En itse näe lupaavia merkkejä, että tulisi mullistavia hoitoja tältä pohjalta. Haluan olla korostetun pessimistinen, koska minua ärsyttää kaikki se kohina, mitä muuten järkevät ihmiset ovat suustaan päästäneet, Otonkoski sanoo.

Minua ärsyttää kaikki se kohina, mitä muuten järkevät ihmiset ovat suustaan päästäneet.

Ongelmana on toisaalta saada solut pysymään elossa siirron jälkeen, toisaalta turvallisuus. Soluihin liittyy muun muassa kasvainriski.

– Tällä hetkellä ollaan edelleen enemmän perustutkimuksen puolella kuin että ruvettaisiin laajemmassa mitassa siirtymään klinikkaan.

Haastattelupäivänä Otonkosken vastaanotolla oli käynyt lapsipotilas, jolla on käytössä keinohaiman kaltainen insuliinipumppu. Lapsen insinööri-isä on rakentanut pumpulle sensoritietoon perustuvan ohjaussysteemin.

– Näyttää, että se toimii uskomattoman hyvin. Verensokerit pysyvät lähes normaalina koko ajan. Kysymys kuuluu, tuleeko solusiirteistä vielä parempi systeemi vai ei.