Seta ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Trasek kritisoivat sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Palveluvalikoimaneuvoston (Palko) hyväksymiä uusia suosituksia sukupuolidysforian lääketieteellisistä hoidoista. Setan ja Trasekin mielestä Palkon suositukset lähinnä vahvistavat nykyisiä hoitolinjauksia ja pyrkivät rajoittamaan hoitoon pääsyä, unohtavat kansainväliset hoitosuositukset, eivätkä esitä uskottavia ratkaisuja hoitojen koettuihin epäselvyyksiin.
Uusissa suosituksissa korostetaan perusterveydenhuollon roolia sukupuolidysforian ensimmäisenä hoitotahona. Lisäksi korostetaan sukupuoliristiriidan pitkäkestoisuutta ja vakavuutta erikoissairaanhoidon edellytyksenä sekä vaaditaan muiden terveysongelmien hoitamista ennen sukupuolidysforian hoitoa.
– Ihmettelemme, että Palko keskittää vastuuta sukupuolidysforian hoidosta perusterveydenhuoltoon, vaikka translain hoitoasetuksessa hoito keskitetään Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan ja Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Palkon suositus on asetuksen kanssa räikeässä ristiriidassa, eikä auta krooniseen resurssipulaan, Trasekin varapuheenjohtaja Antti Karanki sanoo tiedotteessa.
– Pelkäämme, että linjaus voi viivästyttää entisestään sukupuolidysforiapotilaiden asianmukaista hoitoa. Samalla se viivästyttää yksilöiden sukupuolen juridisen vahvistamisen prosessia, koska tämä edellyttää sukupuoli-identiteetin tutkimuksia.
Nykyisin sote-alan ammattilaiset eivät saa Suomessa systemaattista koulutusta sukupuoli-identiteettivariaatioiden ja -dysforian kohtaamiseen.
– Mikäli Palkon suositusta aletaan noudattaa, miten turvataan osaaminen sukupuolen moninaisuudesta perusterveydenhuollossa? Nähdäksemme tämä vaatii laajaa pikaisella aikataululla toteutettua täydennyskoulutusta, painottaa Setan puheenjohtaja Sakris Kupila.
– Kouluttamattomat ammattilaiset voivat jopa heikentää potilaan hyvinvointia ja vähentää luottamusta terveydenhuoltoon.
WPATHin ja WHOn kansainvälisten hoitosuositusten lähtökohtina ovat sukupuoliristiriidasta aiheutuvan dysforian (sukupuolidysforia) hoito hoidettavan sukupuoli-identiteetistä riippumatta.
– Palkon suosituksissa samaan ongelmaan eli sukupuolidysforiaan tarjotaan kuitenkin erilaisia hoitoja potilaan sukupuoli-identiteetin perusteella. Tämä asettaa etenkin muunsukupuoliset potilaat epätasa-arvoiseen asemaan, Kupila sanoo.
Muiden terveysongelmien hoitamisen vaatimus ennen sukupuolidysforiahoitoihin pääsyä mahdollistaa hoitojen rajaamisen esimerkiksi mielenterveyden haasteiden tai ylipainon perusteella, jopa vuosiksi.
– Suositus voi lisätä inhimillistä kärsimystä, kun sukupuolidysforian hoitoa odottavien ihmisten ongelmat kroonistuvat. Kun potilaan perusongelmaa, eli sukupuolidysforiaa, ei hoideta riittävästi, saattaa hän turvautua lisää ongelmia aiheuttaviin selviytymiskeinoihin kuten päihteisiin. Se tulee kalliiksi niin yksilölle kuin yhteiskunnalle, Kupila sanoo.
Suosituksissa korostetaan muunsukupuolisten ja alaikäisten sukupuolidysforiapotilaiden muita terveydellisiä ongelmia. Niistä syntyy helposti vaikutelma, että sukupuolen moninaisuudesta seuraa aina mielenterveyden ja muita terveyden haasteita. Käsittelytapa ylläpitää sukupuolivähemmistöihin kuuluvien patologisointia, yhdistykset muistuttavat.
Seta ja Trasek pitävät Palkon suosituksissa tervetulleena sitä, että alaikäisten sukupuolidysforian hoitopolkua on käsitelty. Palveluvalikoima sisältää myös murrosikää jarruttavan blokkerihoidon, mikä on tärkeä tieto monille sukupuolidysforiaa kokeville alaikäisille ja heidän perheilleen.
Alaikäisten kohdalla suosituksessa kuitenkin korostuu ajatus sukupuolen pohdinnasta “vaiheena”, joka menee useimmilla ohi. Palkon suositus on Setan ja Trasekin mukaan alaikäisten osalta äärimmäisen varovainen ja kannustaa hoitohenkilökuntaa pikemmin pidättyvyyteen.
– Sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ovat kuitenkin erityisen haavoittuvassa asemassa ja heidän syrjintäriskinsä ja itsetuhoisuutensa on korkeampi. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu onkin korostanut translasten oikeutta päästä transerityisen terveydenhuollon piiriin sekä peräänkuuluttanut velvollisuutta kuunnella alaikäisiä heitä itseään koskevissa asioissa.
