Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on käynnistynyt projekti, jonka tavoitteena on parantaa sepsiksen tunnistamista sairaaloissa ja lyhentää viivettä hoitoon pääsyssä.
– Ilmiselvät sepsispotilaat kyllä tunnistetaan aika hyvin päivystyksessä, mutta haasteena ovat potilaat, joilla on epätyypillinen taudinkuva tai nuoremmat potilaat, joista ei silmillä näe, kuinka huonossa kunnossa he ovat, sanoo Husin anestesiologian ja tehohoitolääketieteen erikoislääkäri Johanna Hästbacka.
Hästbackan mukaan sepsiksen tunnistamista parannettaisiin parhaiten ottamalla kaikissa päivystyksissä käyttöön jokin systemaattinen seulontamenetelmä kaikille infektiopotilaille.
– Sen pitäisi perustua helposti mitattavissa oleviin asioihin, jotka varoittaisivat, jos potilaalle on kehittymässä elintoimintahäiriö. Tärkeintä on, ettei luotettaisi vain kliiniseen silmään, koska se voi pettää.
Sepsiksen tunnistamista varten on kehitetty muun muassa Britanniassa NEWS-pisteytys (national early warning score), jossa peruselintoimintoja pisteytetään seitsemän eri parametrin mukaan, sekä pika-SOFA-menetelmä (sequental (sepsis-related) organ failure assessment), jossa infektiopotilaalta seurataan kolmea muuttujaa: tajunnan tasoa, systolista verenpainetta ja hengitystaajuutta. Kumpikaan näistä ei ole laajasti käytössä Suomessa.
– Pika-SOFA lanseerattiin käyttöön samalla kun sepsiksen määritelmä muuttui. Uuden määritelmän mukaan sepsis on infektion aiheuttama elimistön reaktio, joka johtaa elinhäiriöön, Hästbacka sanoo.
Kehitteillä ontutkimuspaneeleita, jotka määrittävät verinäytteestä erilaisia sepsiksestä kertovia merkkiaineita. Kliinisessä käytössä ei kuitenkaan vielä ole sellaista testiä, joka erottaisi nopeasti sepsiksen vaarattomammasta infektiosta.
– CRP:tä mitataan, mutta se ei ole tarpeeksi herkkä eikä tarkka sepsiksen tunnistamiseen. Jos potilaalla on raju tauti, niin CRP voi olla vasta nousussa. Ja CRP voi olla muistakin syistä koholla, esimerkiksi haimatulehduksen tai virusinfektion takia.
Sepsiksen aiheuttaa tavallisimmin jokin bakteeri, useimmiten stafylokokki, pneumokokki, streptokokki tai kolibakteeri, mutta aiheuttajana voi olla myös virus tai sieni.
– Sepsiksen uudessa määritelmässä korostetaan, että sen taustalla on elimistön puolustusreaktio oikeastaan mitä tahansa aiheuttajamikrobia vastaan.
Tärkeintä ei kuitenkaan ensi vaiheessa ole Hästbackan mukaan pohtia pelkästään sitä, mikä sepsiksen on aiheuttanut.
– Jos potilaalla epäillään infektiota, niin enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, liittyykö tilaan elintoimintahäiriöitä ja miettiä, onko tämä sellainen infektio, joka vaatii esimerkiksi kirurgista toimenpidettä heti. Ensi vaiheen hoitoon kuuluu myös nestehoito, muu elintoimintojen turvaaminen ja asianmukaisten viljelynäytteiden ottaminen.
Sepsispotilaalle pitäisi aloittaa riittävän laajakirjoinen suonensisäinen antibioottihoito, jotta voidaan rajoittaa infektion vaikeutuminen mahdollisimman varhain ja siten kenties estää vaikeat elinhäiriöt.
– Jokainen tunti ilman antibioottihoidon aloitusta siitä, kun potilas tulee sairaalaan, lisää tutkimusten mukaan kuolemanriskiä. Aika on kriittinen tekijä bakteeri-infektioiden aiheuttamissa sepsiksissä.
Tehohoitoon joutuu Suomessa sepsiksen takia vuosittain noin 40–60 aikuista sataatuhatta ihmistä kohti. Sepsiksen sairastaa kuitenkin huomattavasti useampi.
– Nämä luvut ovat teho-osastoilta, mutta sepsistä on paljon vuodeosastoillakin.
Sepsikselle ei myöskään ole Suomessa omaa diagnoosinumeroa, ja diagnoosi asetetaan usein infektoituneen elimen mukaan. Jos potilas saa haavainfektion tai keuhkokuumeen vuodeosastolla, niin yleensä diagnoosiksi rekisteröidään keuhkokuume tai haavainfektio, vaikka niihin liittyisi elinhäiriö eli potilaalla olisi ollut sepsis.
– Jopa teho-osastoilla sepsis jää helposti rekisteröitymättä sepsiksenä, vaikka hoito olisikin sen mukaista. Tämä on iso haaste, jos halutaan selvittää sepsiksen yleisyyttä, Hästbacka sanoo.
Vaikka potilas selviäisi elossa tehohoidosta, hän on sairauden heikentämä pitkään sepsiksen jälkeen. Sepsispotilaista jopa 85 prosenttia selviää teho-osastolta, mutta vuoden kuluessa tehohoidosta elossa on noin 60 prosenttia.
Sepsis kuluttaa elimistön voimavaroja, ja potilailla onkin esimerkiksi suurentunut riski saada uusia infektioita ja muita komplikaatioita.
– Potilaita pitäisikin pyrkiä tukemaan enemmän myös tehohoidon jälkeen esimerkiksi tiivistämällä yhteistyötä tehohoidon ja jatkohoidosta huolehtivien tahojen kesken. Pyrimme edistämään näitä asioita myös äskettäin perustetun Sepsis ry:n kautta tulevaisuudessa
Lue myös:
