Selvityshenkilöt ovat puhuneet.

Husin tekonivelkirurgiasta vastaava ylilääkäri Jarkko Leskinen ja Tampereen yliopiston ortopedian ja traumatologian professori Matti U.K. Lehto saivat juuri valmiiksi sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen lonkan ja polven tekonivelkirurgian järjestämisestä Suomessa.

Suomessa tehdään OECD-maiden vertailussa runsaasti polven ja lonkan tekonivelkirurgiaa, ja nyt niitä halutaan vähentää.

Suosituksen tavoitteena on yhtenäistää käytäntöjä siitä, milloin julkisen vallan on taattava Suomessa asuvalle tekonivel. Hoito halutaan rajata niihin, jotka sitä eniten tarvitsevat ja siitä eniten hyötyvät.

Selvityshenkilöiden mukaan leikkauksista päätettäessä on korostettava kustannusvaikuttavuutta ja laatupainotteisia elinvuosia (QALY), joita potilas leikkauksen avulla saavuttaa.

Jälkimmäinen näkökulma saattaa herättää keskustelua esimerkiksi eläkeläisten ja heidän etujaan ajavien järjestöjen parissa.

Selvityshenkilöiden raportissa tavallaan harmitellaan sitä, että käytännön ortopedit eivät ole ottaneet tekonivelleikkauksista päättäessään riittävästi huomioon vuonna 2005 laadittuja tekonivelkirurgian yhtenäisen hoidon kriteerejä.

Nyt asiaan halutaan muutos.

Selvittäjien tavoite on, että jatkossa leikkauspäätös ei perustuisi vain nivelmuutoksiin ja niiden aiheuttamiin oireisiin. Arvion pitää olla kokonaisvaltainen, he sanovat.

Se tarkoittaa, että sairaalassa ja sairaalaan lähettävässä terveyskeskuksessa tulisi punnita leikkauksen aiheellisuuden eli syyn lisäksi vasta-aiheet eli miksi ei kannata leikata.

Leikkaamista vastaan puhuvat esimerkiksi potilaan muut sairaudet, jotka huonontavat leikkaustulosta.

– Suunnitellusta leikkauksesta on luovuttava kokonaan, jos riskiä pidetään korkeana suhteessa leikkauksella mahdollisesti saavutettavaan hyötyyn, kerrotaan STM:n tiedotteessa.

12. helmikuuta 2018 klo 15.46 juttuun lisättiin kainalo ja selvitysmies-termi korvattiin termillä selvityshenkilö.