Suomessa on herätty siihen, että terveydenhuollossa on kipeä tarve löytää toimivia hoitomalleja potilaille, joilla on selviä oireita kuten ympäristöherkkyyttä tai voimakasta väsymystä ilman lääketieteellistä syytä.

Oireet voivat olla lieviä tai erittäin vakavia, mutta jäävät selittämättömiksi huolimatta perusteellisista lääketieteellisistä tutkimuksista.

Näitä tiloja kutsutaan toiminnallisiksi häiriöiksi.

– Meillä Suomessa ei ole vakiintuneita hoitomalleja näille potilaille. Nyt pitää miettiä aika isoja asioita: Millaisilla periaatteilla, hoidoilla ja terapioilla hoidamme heitä? Mistä löydämme terapeutit, miten luomme verkostot ja koulutamme erikoislääkärit? sanoo Husin Psykiatriakeskuksen ylilääkäri Risto Vataja.

Hän veti ohjausryhmää, joka suunnitteli Husissa kesällä aloittaneen Toiminnallisten häiriöiden poliklinikan.

Mediuutisissa tänään perjantaina 11. lokakuuta julkaistussa toisessa jutussa kerrotaan tarkemmin siitä, mitä terveydenhuollossa on tekeillä toiminnallisista häiriöistä kärsivien potilaiden auttamiseksi.

– Ei tämä potilasryhmä parane sillä, että lääkärit kieltävät ilmiön olemassaolon. Tämä on sairausryhmä siinä missä muutkin, Husin Toiminnallisten häiriöiden poliklinikan osastonylilääkäri Helena Liira sanoo.

Miten poliklinikka voi auttaa näitä potilaita, kun vakiintunutta hoitomallia ei ole?

– Voimme selkiyttää tilannetta, keskustella ja kuunnella, Liira sanoo.

Vuorovaikutus on olennaista, koska kertyneen tutkimustiedon mukaan toiminnallisissa häiriöissä on usein kyse keskushermoston herkistymisestä samaan tapaan kuin kroonisessa kivussa.

– Haitalliset kipuradat tai oirehermoradat jäävät päälle ja vahvistuvat, kun potilas fokusoi huomiotaan niihin. Syntyy niin sanottu nosebo-kierre, Liira sanoo.

Nosebo eli pahennevaikutus on plasebon vastakohta. Molemmat ovat hoitoon liittyvää lumevaikutusta, jossa potilaan omat odotukset heijastuvat hoidon tulokseen. Nosebo-ilmiössä kielteiset odotukset tuottavat haitallisia vaikutuksia, pahentavat tilannetta.

– Kun esimerkiksi ympäristöherkkä potilas fokusoi oireisiinsa, hän tulee yhä herkemmäksi ja yhä useampi altiste aiheuttaa oireita.

Tämä nosebo-kierre pitää saada katkaistua, ja siihen keskitytään Toiminallisten häiriöiden poliklinikalla.

– Tunnustelemme, onko potilaalle mahdollinen ajatus, että oireissa on taustalla keskushermoston herkistyminen. Jos potilas on valmis työstämään omaa ajatteluaan, hyviä tuloksia saatetaan saada nopeastikin, Liira sanoo.

Puhumme mieluummin keskushermoston ylivirittymisestä kuin Maria Nordinin tapaan tiedostamattomasta stressistä.

Onko löytynyt potilaita, jotka ovat hyväksyneet tämän lähtökohdan hoidolleen?

– Ilman muuta. Yli puolet ovat lähteneet heti kättelyssä yrittämään parantumista tätä tietä.

Mistä tiedetään, että keskushermoston herkistyminen on totta?

– On olemassa esimerkiksi funktionaalisia magneettitutkimuksia, joissa on voitu osoittaa, että näin tapahtuu, Liira sanoo.

Ympäristöherkkyydestään DNRS-menetelmällä parantunut arkkitehti Maria Nordin on tänä syksynä herättänyt kohua maksullisella Eroon oireista -nettikurssillaan, jonka mielikuvaharjoitteista monet ovat kertoneet saaneensa apua erilaisiin sairauksiinsa.

Ärtymystä ja huolta potilaiden turvallisuudesta on toisaalta herättänyt Nordinin raflaava lupaus siitä, että aivojen muovautuvuuteen perustuva kurssi saattaisi tepsiä myös esimerkiksi pähkinäallergian kaltaisiin jopa hengenvaarallisiin tiloihin.

Nordinin perusajatus on, että oireiden ja sairauksien taustalla voi olla tiedostamaton stressi – jota lieventämällä oireet hellittävät.

Miltä stressiteoria kuulostaa toiminnallisia häiriöitä hoitavan ammattilaisen korvin, Helena Liira?

– Järkeenkäyvältä. Voi olla, että kyse on samasta asiasta, mutta puhumme mieluummin keskushermoston ylivirittymisestä tai sensitisaatiosta kuin pitkäaikaisesta tiedostamattomasta stressistä.

Risto Vatajan mukaan stressi on nykyisin aika keskeinen malli monenlaisten psykiatristen ja somaattisten häiriöiden taustalla, ja se koskee myös toiminnallisia häiriöitä.

Sanalla stressi ihmiset ymmärtävät niin eri asioita, että Vataja kutsuisi sitä keskushermoston virittyneisyydeksi.

– Keskushermosto varustautuu henkilön tiedostamatta toimimaan uhkaa vastaan. Sellaisia mekanismeja on tunnistettu esimerkiksi kroonisen kivun takana.

Työterveyslaitoksen ylilääkärin Markku Sainion mukaan saattaa olla, että toiminnallisten häiriöiden takana on monesti stressikoneiston pitkittynyt yliaktiivisuus ja reaktioherkkyys.

Lue lisää Sainion ajatuksista Mediuutisten jutusta ”Marianordinit osuvat kohtaan, johon me lääkärit emme osu” (MU 11.10.2019).

Sainio painottaa kuitenkin, että toiminnallisten oireiden takana voi olla myös muu sairaus, jolle on sen mukainen etenemistä estävä tai parantava hoito.

Lue myös:

Arkkitehti Maria Nordin lyö eräällä tavalla lääkärikunnan kuusi–nolla (MU 11.10.2019)

DNRS antaa uutta toivoa vaikeasti ympäristöherkille (MU 8.6.2018)