Rasitusmurtumat ovat tuttuja vaivoja tilanteessa, jossa luusto joutuu aiempaa suurempaan rasitukseen esimerkiksi maratoniin harjoittelevilla tai varusmiespalvelun aikana. Rasitusmurtumat sijaitsevat yleensä sääriluussa tai jalkapöydän luissa.

Valmentajat ovat kautta aikojen neuvoneet aloittamaan harjoittelun varovaisesti kuormitusta vähitellen lisäten, jotta rasitusmurtumilta vältyttäisiin.

Ohjeelle ei ole kuitenkaan ole ollut tieteellisiä perusteita, tähän asti.

– Nyt tämä asia on tutkittu ja tiedetään, että on toimittu oikein. Tutkimuksemme tukee näkemystä nousujohteisesta harjoittelusta, professori ja Husin ortopedian ja traumatologian ylilääkäri Ilkka Kiviranta tiivistää Husin tiedotteessa.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin varusmiesten rasitusmurtumien määrää ja sijaintia sekä arvioitiin niiden riskit ja ennaltaehkäisyn vaikutukset.

Tutkimukseen koottiin ja analysoitiin tiedot tuhansilta varusmieheltä, jotka olivat syntyneet vuosina 1969, 1974, 1979, 1984 ja 1989. Tutkittavat valittiin satunnaisesti Suomen väestörekisteristä.

Varusmiespalveluun osallistuneiden esikyselylomakkeista ja terveysraporteista koottiin muut tiedot, joita olivat esimerkiksi ikä, pituus, paino, tupakointi, aiemmat sairaudet, tapaturmat ja fyysinen aktiivisuus ennen palvelukseen astumista.

– Kyselyt ovat säilyneet vuosikymmenet samoina, joten kyseessä on harvinainen aineisto terveistä ihmisistä, Kiviranta sanoo.

Tutkimuksessa selvisi, että rasitusmurtumia tuli 4 029 varusmiehestä reilulle yhdelle prosentille (44 henkilöä) eli varsin harvoille.

Rasitusmurtumia ilmeni useimmiten jalkapöydässä tai sääriluussa ja niitä saatiin enimmäkseen ensimmäisten kolmen palvelukuukauden aikana.

Alokkailla, jotka olivat olleet fyysisesti aktiivisia ainakin kaksi kertaa viikossa ennen varusmiespalvelustaan, oli huomattavasti harvemmin rasitusmurtumia varusmiesajallaan. Säännöllinen fyysinen harjoittelu esti siis tehokkaimmin rasitusmurtumia.

Eniten rasitusmurtumia saivat puolestaan ennen varusmiespalvelua vähiten liikkuneet.

– Rasitusmurtumien alhainen ilmaantuvuus varusmiespalveluaikana kertoo siitä, että ainakaan niiden kannalta ei fyysinen harjoittelu ole ollut liian raskasta, Kiviranta kertoo.

Lievimmät rasitusmurtumat paranevat itsestään.

Mikäli varusmies tulee lääkärin vastaanotolle lihas- tai luustokipujen vuoksi, tutkijat suosittelevat aina rasitusmurtuman mahdollisuuden selvittämistä joko röntgen- tai magneettikuvauksin. Rasitusmurtumat voivat olla väsymismurtumia, joissa normaali luu murtuu liiallisen kuormituksen seurauksena tai murtumia, joissa normaali kuormitus aiheuttaa heikkoon luuhun murtuman.

Lievimmät rasitusmurtumat paranevat itsestään, mutta pahimmillaan vaiva voi kestää pitkiäkin aikoja. Varusmiehillä rasitusmurtumat johtavat yleensä vapautukseen fyysisestä harjoittelusta ja monet voivat olla riskissä saada niitä myöhemminkin varusmiespalvelunsa aikana.

Rasitusmurtumien ennaltaehkäisemiseksi Kiviranta suosittelee aiempien ohjeiden lisäksi säännöllistä luita ja lihaksia vahvistavaa liikuntaa, omantasoisissa ryhmissä harjoittelemista ja hyviä jalkineita.

Lue myös:

”Tekonivelet ovat kulutustavaraa” – Uusintaleikkausten aika on nyt (Mediuutiset 1.3.2019)

Ortopedi Reijo Paukku: ”Tämä tapaus muutti hoitokäytäntöäni pysyvästi” (Mediuutiset 25.1.2019)

Hän keksi uuden tavan leikata vaivaisenluun. "Hoidetaan kävelevää, ei seisovaa potilasta" (Mediuutiset 1.6.2018)

Ilkka Kiviranta tutkii pelastustoimia (Mediuutiset 21.1.2005)