Ensimmäinen koronavuosi lisäsi sairauspoissaoloja selkeästi useissa hoitoalan ammattiryhmissä.

Vuonna 2020 hammashoitajilla, sairaanhoitajilla, terveydenhoitajilla, lastentarhanopettajilla, lastenhoitajilla ja koulunkäyntiavustajilla oli keskimääräisissä poissaolopäivissä 1,5–3 päivän kasvu verrattuna vuoteen 2019.

Kehitys on erilainen verrattuna moniin muihin ammattiryhmiin.

Yleisesti Kelan korvaamien sairauspäivärahapäivien määrä väheni vuonna 2020.

Sairauspäivärahaa maksettiin noin 14,5 miljoonalta päivältä, mikä oli noin 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019. Etuuskuluja kertyi 819 miljoonaa euroa.

Jo aiemmin on havaittu, että ammattiryhmien välillä on eroa sairauspoissaoloissa. Nyt erot ovat kasvaneet. Ne korostuvat Kevan kunta-alaa koskevissa sairauspoissaolotiedoissa.

Hoitoalan ammatit ja muut ammattiryhmät, joissa tehdään ruumiillista työtä, olivat edelleen keskimääräisten sairauspoissaolojen listakärjessä vuonna 2020: koulunkäyntiavustajat, kodinhoitajat, hoitajat ja lähihoitajat, lastenhoitajat, perhepäivähoitajat, hammashoitajat, laitoshuoltajat, sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja lastentarhanopettajat olivat poissa keskimäärin 21–29 päivää vuodessa.

Vähäisintä poissaolo oman sairauden takia oli johtajilla, erityisasiantuntijoilla, taloussihteereillä, tiedottajilla ja opettajilla: keskimäärin 6–8 päivää.

Pienessäkään nuhassa ei ole voinut mennä töihin.

Vuonna 2020 kuntien ja kaupunkien terveysalan henkilöstöllä ovat yleistyneet yli kahdeksan päivän ja myös 1–3 kuukautta kestävät sairauspoissaolokertymät. Pisimmät poissaolot lisäävät sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia.

Sen sijaan hallinto- ja suunnittelutehtävissä toimivien keskuudessa aikaisempaa harvempi oli pois töistä sairauden vuoksi.

– Koronapandemia on sekä Kunta10-kyselytulosten että näiden sairauspoissaolotilastojen valossa lisännyt työkuormitusta erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toisaalta koronapandemia on lisännyt poissaoloja tietyissä ammattiryhmissä myös tiukentuneiden ohjeistusten vuoksi: pienessäkään nuhassa ei ole voinut mennä töihin, ja koronatestitulosten odottelu on voinut pidentää lyhyitä poissaoloja. Meidän tilastossamme 1–3 päivän poissaolojaksot ovat vähentyneet ja tätä pidemmät hieman lisääntyneet, kertoo Kunta10-tutkimuksen johtaja Jenni Ervasti Työterveyslaitoksesta tiedotteessa.

Tuoreiden Kunta10-tilastojen mukaan vuonna 2020 kuntatyöntekijät olivat poissa töistä oman sairauden takia keskimäärin 16,7 päivää.

Vuoden takaiseen verrattuna yhä useampi työntekijä, 28 prosenttia, ei ollut poissa päivääkään oman sairauden takia. Näiden työntekijöiden osuus kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna viisi prosenttiyksikköä.

Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa on seurattu työntekijöiden sairauspoissaoloja vuodesta 2000 alkaen.

Sairauspoissaolot olivat huipussaan vuonna 2008.

Silloin kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 19,4 päivää poissa töistä oman sairauden takia. Vuodesta 2013 lähtien sairauspoissaolojen määrät ovat pysyneet keskimäärin 16–17 päivän välissä. Vuonna 2019 määrä oli 16,5 päivää.

Eniten myönteistä kehitystä on tapahtunut yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa sairauspoissaolot jatkavat laskua.

– Kevan eläketiedot osoittavat, että koronavuonna aikaisempaa harvempi siirtyi eläkkeelle työkyvyttömyyden takia. Myös työtapaturmien määrä väheni vuoden aikana erityisesti hallinnon, suunnittelun ja toimistotyötehtävien aloilla, joilla siirryttiin laajamittaisesti etätyöhön, kertoo tutkimuspäällikkö Laura Pekkarinen Kevasta tiedotteessa.

Työterveyslaitoksen mukaan on sen sijaan huolestuttavaa, että alle 30-vuotiailla kuntatyöntekijöillä sairauspoissaolot ovat kasvaneet vuoteen 2019 verrattuna ja heillä on jo enemmän sairauspoissaolopäiviä keskimäärin kuin 30–50-vuotiailla.

– Tulokset antavat aihetta huoleen nuorten työntekijöiden osalta. Toisaalta nuoret usein työskentelevät ammateissa, joissa sairauspoissaoloja on paljon. On siis vaikeaa erottaa iän ja ammatin vaikutuksia toisistaan. Rohkaisevat tulokset ikääntyvien työntekijöiden osalta antavat aihetta olettaa, että työkyvyn tukitoimet ovat olleet tuloksellisia ja ne on kohdistettu oikein, Jenni Ervasti sanoo.

Yleisen sairauspoissaolojen vähenemisen syynä voivat olla esimerkiksi lisääntynyt etätyö, kontaktien väheneminen, työllisyyden muutokset sekä muutokset hoitoon hakeutumisessa ja hoitoon pääsyssä.

Myös mielenterveysperusteisten päivärahapäivien pitkään jatkunut kasvu näyttää viime vuonna tyrehtyneen. Joka kolmannen päivärahapäivän perusteena olivat mielenterveyden häiriöt.

– Vaikka esimerkiksi masennukseen perustuvat sairauspäivärahapäivät viime vuonna yleisesti vähenivät, ahdistuneisuushäiriöiden perusteella maksettujen päivien kasvu jatkui. Koronaepidemian aikana ja jälkeen on edelleen tärkeää seurata ja ehkäistä erityisesti mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja, sanoo tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren Kelasta tiedotteessa.

Työterveyslaitoksen, Kevan ja Kelan tutkijat keskustelevat aiheesta Twitter-chatissa torstaina 10. kesäkuuta klo 13–14.

LUE MYÖS: