Sairaalabakteerien kesyttämisen lyhyt historia

Seuraa positiivisuusvaroitus.

Bakteerien vastustuskyky antibiooteille on kasvussa, mutta tässä jutussa kerrotaan edistysaskeleista hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa.

Mediuutiset kysyi neljä vuotta sitten lääkäreiltä, mitä vielä voitaisiin tehdä sairaalabakteerien torjumiseksi.

Nyt palaamme asiaan.

Saimme syksyllä 2013 nipun hyviä ehdotuksia. Mitä niille kuuluu?

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on saatu tukeva ote hoitoon liittyviin MRSA-tartuntoihin.

– Ne ovat neljässä vuodessa dramaattisesti vähentyneet, Taysin infektioyksikön apulais- ylilääkäri Reetta Huttunen sanoo.

Henkilökunnan asenteissa käsien desinfiointia kohtaan on tapahtunut muutos, jota Huttunen peräänkuulutti vuonna 2013.

Onnistuminen on järjestelmällisen työn tulosta.

Kulttuurin muuttuminen sai vauhtia, kun osastojen omille hygieniayhdyshenkilöille varattiin työlistoihin aikaa paneutua hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyyn.

Se vie heiltä noin päivän 2–3 viikossa, Huttunen arvioi.

Hygieniayhdyshenkilöt raportoivat hoitoon liittyvistä infektioista ja saattavat esimerkiksi tarkkailla kierrolla kollegojen ja lääkärien käsihygieniaa.

– Sairaanhoitajalle on kyllä psykologisesti haastava tilanne sanoa esimerkiksi ylilääkärille, että sinun pitää kyllä ottaa sormukset pois, Huttunen sanoo.

Neljässä vuodessa myös Taysin seulontakäytännöt ovat muuttuneet.

Ulkomailla sairaalahoidossa vuoden sisällä olleet potilaat tarkistetaan gramnegatiivisten bakteerien varalta.

Suuren maahanmuuttosyksyn 2015 jäljiltä Taysissa seulotaan MRSA- ja gramnegatiiviset bakteerit sairaalahoitoon joutuneilta turvanpaikanhakijoilta.

MRSA:ta on löytynyt heiltä suhteellisen paljon, noin kymmenen prosenttia kaikista Pirkanmaan tartunnoista.

– Gramnegatiivisten bakteerien lisääntyminen Pirkanmaalla on ollut pelättyä vähäisempi, Huttunen sanoo.

Hän löytää Suomen hoitoon liittyvien infektioiden torjunnasta selvän puutteen.

– Mikrobilääkkeiden kulutuksen ajantasaisessa seurannassa ja raportoinnissa on ehdottomasti parannettavaa.

Taysissa kokoontui viime viikolla ensimmäistä kertaa ohjausryhmä, joka pyrkii Pirkanmaalla systematisoimaan juuri tätä puolta.

Hyks Tulehduskeskuksen osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila kantoi vuonna 2013 haastattelussa huolta siitä, että sairaalainfektioita pitäisi torjua yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden lisäksi kaupunginsairaaloissa, terveyskeskuksissa ja kodinomaisissa laitoksissa.

Hän vaati, että infektiot tulisi huomioida myös sairaalarakennusten suunnittelussa. Rakennusmääräyksiä on kaikelle muulle, mutta ei sairaaloille, Anttila ihmetteli.

Ovatko huolet historiaa? Kyllä ja ei.

– Hallinnollista kehitystä on tapahtunut ja yhteistyömme kuntien terveyskeskussairaaloiden kanssa on paranemaan päin, Anttila sanoo.

Maaliskuun alussa voimaan astunut tartuntatautilaki ratkaisi osan huolista. Lain mukaan hoitoon liittyvien infektioiden torjunta kuuluu kaikkiin ympärivuorokautisiin sote-palveluihin.

Anttila on silti vähän epäilevä.

– Emme ole vielä ihan vakuuttuneita siitä, että saamme Husissa tietoomme kaikki leikkausten jälkeisten infektioiden vuoksi terveyskeskuksissa käyvät potilaat.

Anttila odottaa, että uusi sairauskertomusjärjestelmä eli Apotti helpottaa infektiotiedon siirtymistä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipuolen välillä.

Siinä piilee myös Anttilan seuraava huoli: käyttävätkö kaikki tulevan sote-alueen palveluntuottajat samaa potilastietojärjestelmää, myös yksityiset ja Espoo?

– Monta eri järjestelmää Husin alueella merkitsisi takapakkia infektioiden ja epidemioiden torjunnassa.

Sairaalarakennuksille ei edelleenkään ole valtakunnallisia säädöksiä, mutta edistystä on tapahtunut.

– Uudet sairaalat ja hoitolaitokset ovat infektioiden torjunnan näkökulmasta paremmin suunniteltuja.

Vuodenvaihteessa saatiin myös rakennuskortit, jotka ohjaavat hygieenisten tilojen suunnittelua, rakentamista ja siivousta.

– Niitä ei tosin tehty nimenomaan sairaaloille, vaan myös esimerkiksi kouluille ja uimahalleille, Anttila sanoo.

Turun yliopiston bakteriologian professori Jaana Vuopio korosti neljän vuoden takaisessa Mediuutisten haastattelussa tarvetta kehittää diagnostiikka, jolla erotetaan nopeasti antibiootteihin reagoivat infektiot resistenteistä.

Se on tarpeen, koska turhien tai tehottomien antibioottien käyttö edesauttaa sairaalabakteereita muuntumaan.

Vuopio toivoi Suomen Akatemian aktivoituvan alan tutkimuksen rahoittajana.

Osa hänen toiveistaan on toteutumassa.

– Pikatestejä kehitetään Suomessakin ja niitä on otettu käyttöön laboratorioissa.

EU on panostanut isosti tutkimusrahaa mikrobilääkeresistenssitutkimukseen. Uusi hakukierros EU-tutkimukseen on jälleen tulossa.

Se on hyvä uutinen suomalaisille alan tutkijoille, sillä Suomen Akatemia aikoo nyt ensimmäistä kertaa lähteä mukaan hakuun.

Vuopion hyvien käänteiden listalle kuuluu myös se, että Suomi on laatinut kansallisen mikrobilääkeresistenssin torjunnan toimintaohjelman.

– Lisäksi tapamme tunnistaa ja löytää sairaalabakteeritartunnat on uusien laboratorio-ohjeistusten myötä yhtenäistynyt. Uskon niin.

Muutama asia hoitoon liittyvien infektioiden ja sairaalabakteerien torjunnassa Vuopion mielestä vielä "huojuu".

Sairaaloilla ei ole testejä, joilla tunnistaa tartunnat, joiden torjuntaan kannattaisi erityisesti panostaa. Myös mikrobilääkeresistenttien bakteerien oireettomien kantajien seulontatestit vaativat vielä kehittämistä.