Rutto tappaa vieläkin eri puolilla maailmaa. Vaikka Eurooppaan tauti ei ole päässyt kymmeniin vuosiin, Venäjän Aasian-puoleisilla perukoilla sekä Algeriassa sitä on tavattu viimeksi pari vuotta sitten.

Bakteriologian professori Mikael Skurnik Helsingin yliopistosta kertoo, että maailmalla podetaan yhä kolmannen ruttopandemian häntiä vuosilta 1855-1920. Jos ensimmäinen aalto 541-700 tunnetaankin huonommin, toinen pandemia tiedetään sitäkin paremmin.

- Musta surma vuosina 1347-1700 tappoi enemmän ihmisiä kuin mikään muu tauti maan päällä. On arvioitu, että jopa 200 miljoonaa ihmistä kuoli, Suomessakin kymmeniätuhansia. Sen koommin rutto ei Suomeen ole rantautunutkaan, professori sanoo.

Rutto on nykyään subtrooppinen tauti. Skurnikin mukaan paikallisepidemioita puhkeaa päiväntasaajan molemmille puolille aina silloin tällöin, mutta laajalle tuho ei ole levinnyt. Skurnik ei usko, että rutto olisi sinänsä menettänyt tappavuuttaan; hygieniaolot esimerkiksi Euroopassa tulppaavat ruton matkaa.

- Leviäminen vaatii tarpeeksi tiheän asutuksen ja matalan hygieniatason. Mutta kun epidemia puhkeaa, tappaa paiserutto hoitamattomana puolet ja keuhkorutto jopa 90 prosenttia infektoituneista. Algerian Oranissa kuitenkin vain kymmenen kuoli, kun eristystoimet vuonna 2003 onnistuivat.

Ruttoon sairastuu vuosittain noin 1 700 ihmistä, joista noin 15-30 prosenttia kuolee.

Bakteeri etsiytyy imusolmukkeeseen

Ruttoa levittävät jyrsijät, kuten rotat, preeriakoirat tai sopulit niihin pesiytyneiden kirppujen välityksellä. Kun kirppu puree ihmistä, Yersinia pestis voi tarttua.

- Tartunta on lähes varma, jos kirpussa on bakteereita. Alle kymmenen - jopa yksi - ruttobakteeria riittää infektoimaan ihmisen. Matkailijat voivat halutessaan tarkistaa maailman ruttotilanteen esimerkiksi WHO:n tai CDC:n sivuilta, Skurnik mainitsee.

Epidemiat alkavat yleensä paiseruttona, joskin sairastuneiden keuhkokuumeysköksistä voi kehkeytyä keuhkoruttoepidemia. Tartunnan saanut alkaa paiserutossa kehittää paiseita muutamassa vuorokaudessa, ja keuhkorutossa kuolema voi seurata nopeimmillaan kymmenessä tunnissa tartunnasta.

- Bakteeri siirtyy tartuntakontaktissa imusuonistoa pitkin lähimpään imusolmukkeeseen, jossa se alkaa lisääntyä voimakkaasti. Imusolmuke kasvaa jopa kananmunan kokoiseksi ja on erittäin arka. Tautiin liittyy korkea kuume. Iho muuntuu mustanpuhuvaksi, sillä endotoksiinit synnyttävät hiusverisuonten verenpurkaumia. Ihon väristä johtui nimi Musta surma.

Bioaseena kovin vaikea

Jos rutto ehtii vereen, on seurauksena sepsis, ja kuolleisuus nousee hoidettunakin jopa 50 prosenttiin. Hoitoon voi taudin ensiuhrien olla kehitysmaissa vaikea päästä, ja keuhkorutossa oireita on hankala havaita muista infektioista.

- Jos hoito ehditään aloittaa, paiserutosta voi toipua. Rutto on harvoin resistentti lääkitykselle ja tavalliset tetrasykliinit yleensä tehoavat. Antibioottia annetaan infektoituneen lähipiirille estolääkitykseksi. Ruttoon on rokotekin, mutta haittoina ovat olleet vakavat sivuvaikutukset. Ruttovasta-aineet eivät myöskään kestä elimistössä kuin 1-2 vuotta.

Skurnikin mukaan ruttoa on tuskin syytä pelätä bioaseena. Siitä olisi vaikea muokata ilmateitse tuhoisasti leviävä muoto, sillä bakteeri säilyisi aerosolissa hengissä vain noin tunnin.

- Laskelmissa on kuitenkin arvioitu, että 50 kiloa Y. pestis -bakteeria levitettynä viiden miljoonan asukkaan kaupungin ylle tappaisi noin 36 000 ihmistä.