Ruoka-applikaatio sopii vanhuksenkin kännykkään

Tekniikan hyödyntäminen ja esimerkiksi erilaiset älypuhelinsovellukset sopivat iäkkäiden ravitsemusasioiden edistämiseen loistavasti. Kunhan käyttö on helppoa.

Tätä mieltä on elintarviketieteiden tohtori Merja Suominen, joka työskentelee Gerontologinen ravitsemus ry:n toiminnanjohtajana.

Suomisen mielestä hyödyntämispotentiaalia on paljon, mutta ongelma on, että erilaisten sovellusten käyttäminen ei laajene, vaikka hyviä kokemuksia kertyisi.

Esimerkiksi kännykkäsovellus perinteisen ruokapäiväkirjan korvaajana saa Suomiselta kannatusta.

– Perinteinen ruokapäiväkirja on työläs pitää. Monet iäkkäätkin osaavat älypuhelimella kuvata ruokiaan ja lähettää kuvia ryhmälle tai ohjaajalle palautteen saamiseksi, Suominen sanoo.

Iäkkäiden taito tai kyky käyttää erilaisia laitteita ja sovelluksia ei huoleta Suomista, vaikka eroja taidoissa toki on. Hän uskoo, että jo kymmenen vuoden päästä suurella osalla iäkkäistä on älypuhelin.

Se välillä huolettaa, että tekniikka edellä edetään liikaakin. Iäkkäiden ravitsemuksessa on ongelmia yhä perusasioissakin.

Esimerkiksi pitkäaikaishoidossa ruokailun järjestämisen tapa ja ilmapiiri vaihtelevat, ja ne vaikuttavat vanhusten syömiseen.

Toisaalta Suominen huomauttaa, että pitkäaikaishoidon asiat korostuvat usein liikaa, kun puhutaan iäkkäiden ravitsemusasioista, vaikka kyse on melko pienestä iäkkäiden ryhmästä verrattuna kotona asuviin ja kotihoidon piirissä oleviin.

Isona haasteena hän pitää kotona itsenäisesti asuvia, kohtuullisen hyväkuntoisia yli seitsemänkymppisiä, jotka eivät vielä ole tuen tarpeessa. Tähän "alkupäähän" olisi tärkeä kiinnittää huomiota ja pohtia, miten järjestää tukea, kun raihnaistuminen alkaa.

Merja Suomisella on liki parinkymmenen vuoden ura iäkkäiden ravitsemusasioiden tutkimuksessa. Edelleen hän pitää näytön kerryttämistä keskeisenä asiana iäkkäiden hyvän ravitsemuksen edistämisessä. Tutkimustieto vahvistaa, että ravitsemusasiat eivät suju vain siinä sivussa, ajatuksella, että kyllähän kaikki syövät.

Sellaistakin ajattelua yhä on.

Osa huonosti syövistä vanhuksista on helppo huomata: he laihtuvat. Mutta joillakin paino voi nousta, ja silti he ovat raihnaisia. Ongelma voi olla ruuan laadussa.

– Ravitsemuksen tukemiseen todella tarvitaan resursseja, Suominen sanoo.

Resursseilla hän tarkoittaa muutakin kuin kännykkäsovelluksia. Yksi myönteinen esimerkki löytyy Porvoosta, jonne paraikaa haetaan ravitsemussuunnittelijaa vanhus- ja vammaispalveluihin.

Kaikissa kunnissa ei ole omaa ravitsemusterapeuttia lainkaan, saati vanhuksiin erikoistunutta.

Myöskään erilaisissa vanhusten toimintaryhmissä ja vapaaehtoistyössä ravitsemus ei Suomisen mielestä vielä ole päässyt agendalle.

– Meillä on esimerkiksi kulttuurikaveritoimintaa, mutta ei ruokailukaveritoimintaa. Sillä voisi saada apua vaikka kauppa-asioiden hoitamiseen.

Merja Suominen

ETT, dosentti.

Gery ry:n toiminnanjohtaja tämän vuoden syksystä, sitä ennen projektijohtaja 2014 alkaen.

Perhe: Aikuinen lapsi.

Harrastukset: Lihasvoimaharjoittelu, jooga, kulttuuri, lukeminen.

Mikä työssä innostaa: ”Kun olin lapsi, meitä oli elossa viisi sukupolvea. Olen nähnyt mummoni mummon. Minulle on selvää, että ikääntymiseen liittyy paljon positiivista. On vaikea ajatella, että tekisin mitään muuta.”