Odottavien äitien veren rauta-arvot kannattaa tarkistaa jo raskauden aikaisessa vaiheessa. On myös tärkeää antaa raskaana oleville ravintoneuvoja, jotta heidän rauta-arvonsa pysyvät hyvänä.

Näin päätellään ruotsalaistutkimuksessa, jossa havaittiin yhteys alkuraskauden aikaisen anemian ja kehitysvammaisuuden, autismin ja ADHD:n lisääntyneen riskin välillä.

Karoliinisen instituutin tutkimus on julkaistu JAMA Psychiatry -tiedelehdessä.

Raudanpuuteanemia on melko yleinen raskaana olevilla naisilla. Maailmanlaajuisesti arviolta 15–20 prosenttia naisista kärsii siitä odotusaikanaan.

Suurin osa raskausajan anemioista diagnosoidaan raskauden loppuvaiheessa.

Ruotsalaistutkimuksessa selvitettiin, millainen merkitys on anemian toteamisen ajankohdalla sikiön hermoston kehityksen kannalta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin lähes 300 000 äitiä ja yli puolta miljoonaa vuosina 1987–2010 syntynyttä lasta.

Äideistä alle prosentilla anemia todettiin ennen 31. raskausviikkoa. Anemia diagnosoitiin yhteensä 5,8 prosentilla äideistä ja tästä joukosta vain viidellä prosentilla anemia todettiin raskauden aikaisessa vaiheessa.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapsilla, joiden äideillä todettiin anemia ennen 31. raskausviikkoa, oli hieman korkeampi riski autismiin ja ADHD:hen. Riski kehitysvammaisuuteen puolestaan oli selvästi korkeampi.

Vertailukohtana olivat joko täysin terveet äidit tai äidit, joilla anemia todettiin vasta myöhäisraskauden aikana.

Aikaisemmin raskauden aikana anemiasta kärsineiden äitien lapsista 4,9 prosentilla diagnosoitiin autismi, kun taas terveiden äitien lapsista autismi-diagnoosin saaneiden osuus oli 3,5 prosenttia. ADHD:n osalta vastaavat lukemat olivat 9,3 prosenttia ja 7,1 prosenttia.

Kehitysvamma todettiin 3,1 prosentilla alkuraskauden anemiasta kärsineiden äitien lapsista. Terveiden äitien lapsista vastaavan diagnoosin sai 1,3 prosenttia.

Tutkijat päättelivät, että autismin riski on 44 prosenttia suurempi anemiasta varhain raskauden aikana kärsineiden äitien lapsilla. ADHD:n riski on 37 prosenttia ja kehitysvamman 120 prosenttia suurempi. Ero oli nähtävissä myös sisarusten välillä.

Jos anemia todettiin 30. raskausviikon jälkeen, riski näihin kehityshäiriöihin ei enää kasvanut.

Tutkijat pohtivatkin, että raskauden aikaisemmassa vaiheessa todettu anemia voi merkitä vakavampaa ja pitkäaikaisempaa ravintoaineiden puutosta sikiölle.

Aivojen ja hermoverkoston osat kehittyvät raskauden eri vaiheissa, joten äidin alkuraskauden anemia voi vaikuttaa aivoihin eri tavalla kuin loppuraskaudesta todettu raudanpuute.

Tutkijat eivät pystyneet tutkimuksessaan yksiselitteisesti erottelemaan raudanpuuteanemiaa muista anemian muodoista.

Raudanpuuteanemia on kuitenkin kaikkein yleisin anemia. Siksi tutkimustulokset voivat antaa tukea rautalisien käytölle raskauden ajan hoitona.

Tutkijat kuitenkin painottavat, että liiallinen raudansaanti voi olla vaarallista, minkä vuoksi erityisesti raskaana olevien naisten tulee aina keskustella rautalisien käytöstä lääkärin tai muun hoitohenkilökunnan kanssa.

Suurin osa raskausajan anemioista diagnosoidaan raskauden loppuvaiheessa.