Sisäministeriön alaisuudessa toimiva Rajavartiolaitos katsoo sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) tavoin, että niin sanotun ennakkotestitodistuksen vaatimisesta rajoilla tulisi säätää lailla.

Ministeri Ohisalo otti asiaan kantaa Uuden Suomen haastattelussa maanantaina. Sosiaali- ja terveysministeriöön vetoava Ohisalo lisäisi tartuntatautilakiin mahdollisuuden vaatia Suomeen tulevilta matkailijoilta negatiivista ennakkotestitodistusta Suomen rajoilla.

– Ongelma on siinä, että tässä vaiheessa me kyllä pystymme testaamaan kaikki tulijat, kun me olemme vähentäneet rajaliikennettä 95-prosenttisesti. Kun rajalla liikkujaa alkaa olla 100 000 per päivä, silloin ei enää testata 100 000 ihmistä per päivää, vaan silloin pitää olla kaikki muut keinot käytössä, sisäministeri perusteli kannanottoaan.

Ministeri huomautti, että ”ilman tartuntatautilain kirjausta rajavartija ei voi ihmisten terveystietoja kysellä”.

Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaara kirjoitti asiasta laitoksen verkkosivulla viime viikolla. Viesti on sama.

– Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua ns. ennakkotestitodistuksen vaatimisesta rajanylityspaikoilla. Voimassa olevaan lainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly vaatimusta, että Suomeen saapuvalla matkustajalla tulisi olla mukanaan terveydentilaa koskeva todistus. Myöskään mistään seuraamuksista tämän velvollisuuden laiminlyönnin varalta ei ole säädetty, Kostamovaara kirjoittaa.

Kostamovaara kirjoittaa, että ”ulkomaalaisten osalta se, että henkilön ei katsota vaarantavan kansanterveyttä, on Schengenin rajasäännöstön ja ulkomaalaislain mukaan yksi maahantulon edellytyksistä”.

– Ulkomaalainen, joka ei täytä maahantulon edellytyksiä, voidaan käännyttää tai hänen maahanpääsynsä voidaan evätä. Schengenin rajasäännöstö on Suomea suoraan sitovaa EU-oikeutta, jota ei voida kansallisesti muuttaa. Kansallisesti voidaan kuitenkin määritellä, millä edellytyksillä katsotaan, että Suomeen saapuva ulkomaalainen ei vaaranna kansanterveyttä – esimerkiksi minkälainen todistus on riittävä osoittamaan tämän seikan ja mahdollistaa sujuvan maahantulon edellytysten tarkastamisen. Kun kyseessä on yleisvaarallinen tartuntatauti, Rajavartiolaitoksen arvion mukaan luontevin paikka kansalliselle sääntelylle olisi tartuntatautilaissa. Samalla vaatimus voitaisiin ulottaa koskemaan soveltuvin osin myös Suomen kansalaisia, hän selittää tilannetta.

Kuten Ohisalon, myös Kostamovaaran mukaan nykymallilla haasteena on liikenteen kasvu sisärajavalvonnan päätyttyä.

– Kuten edellä on todettu, sisärajavalvonta tulisi lopettaa heti, kun korvaavat terveysturvallisuustoimenpiteet ovat riittävässä määrin käytössä. Tällöin rajoilla voitaisiin edelleen tehdä tarkoituksenmukaisia terveysturvallisuustoimenpiteitä nykyiseen tapaan.

– Sisärajavalvonnan päättyminen aiheuttaa rajaliikenteen selvän ja kiihtyvän kasvun. Normaalioloissa Suomeen saapuu keskimäärin hieman alle 100 000 henkilöä vuorokaudessa. Voidaankin olettaa, että hyvin pian joudutaan tilanteeseen, jossa terveysviranomaisten voimavarat eivät enää riitä kattavaan toimintaan rajoilla. Niin Rajavartiolaitos kuin muutkaan PTR -viranomaiset eivät pysty heitä laajasti auttamaan voimavarojen sitouduttua omiin tehtäviin. Käytännössä tilanne johtanee siihen, että terveysturvallisuustoimet olisi kohdistettava vain siihen rajaliikenteeseen, jossa riskit viruksen leviämiselle arvioidaan suurimmiksi, Kostamovaara kirjoittaa.

Hänen mukaansa Rajavartiolaitos on koko ajan pitänyt perusteltuna ”sitä, että ns. ennakkotestitodistuksen merkityksestä rajoilla säädettäisiin kansallisesti, vaikka sen kattavaan valvontaan ei jatkossa kyettäisikään”.

– Yhtä lailla on tärkeää huolehtia siitä, että EU:n komission asetusehdotus ns. koronatodistuksesta (digitaalinen vihreä todistus) hyödynnetään tehokkaasti kansallisesti. Koska sisärajavalvonnan päättymisen jälkeen koronatodistusta ei voitaisi valvoa rajatarkastusten yhteydessä, vaihtoehdoksi jää sen valvonta terveysturvallisuustoimenpiteenä. Myös komission asetusehdotus lähtee siitä, että koronatodistuksen puuttumisesta aiheutuvat mahdolliset korvaavat toimenpiteet olisivat nimenomaan terveysturvallisuustoimia. Ulkorajoilla koronatodistus voitaisiin tarkastaa rajatarkastusten yhteydessä.

LUE MYÖS: