Puutiaisaivokuumetartuntojen määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosikymmeninä.

Viime vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kirjasi tartuntatautirekisteriin 82 puutiaisaivokuumetapausta, kun edellisvuonna tartuntoja oli 61. Parikymmentä vuotta sitten, vuonna 1995, Suomessa todettiin vain viisi puutiaisaivotulehdusta.

THL:n rokotusohjelmayksikön ylilääkäri Tuija Leino pitää kasvua luvuista huolimatta maltillisena.

Puutiaisten levittämän taudin lisääntyminen johtuu Leinon mukaan todennäköisesti ilmaston lämpenemisestä.

– Se voi olla yksi syy, miksi puutiaiset ja virus ovat kiivenneet viime vuosikymmeninä kohti pohjoista. Aikaisemminhan pohjoisessa ei puutiaisia juuri ollut, Leino sanoo.

Myös yleisen tietoisuuden lisääntyminen on vaikuttanut todettujen puutiaisaivotulehdusten määriin. Nyt löydetyillä riskialueilla ei Leinon mukaan todennäköisesti aiemmin osattu tunnistaa puutiais­aivokuumeeseen liittyviä oireita eikä osattu hakeutua hoitoon.

– Ajateltiin, että se on vain joku virustauti. Nyt kun alueella on ollut tartuntoja, lievemmätkin tapaukset tulevat ilmi.

Leinon mukaan ihmiset saattavat myös liikkua enemmän sellaisilla alueilla, joilla on puutiaisia.

– Tällaisia voivat olla uudet virkistysalueet. On voitu myös rakentaa omakotitalo alueelle, jossa puutiaisia on, mutta siellä ei ole juuri aiemmin liikuttu.

Tautitapausten vähenemiseenkin on pyritty Leinon mukaan vaikuttamaan.

– Riskialueilla on kehotettu ehkäisemään punkin puremia muun muassa vaatetuksella.

Räjähdysmäistä puutiaisaivo­kuumetartuntojen kasvua ei lähitulevaisuudessakaan ole odotettavissa.

Leinon mukaan ei ole todennäköistä, että virus leviäisi punkista toiseen ilman kontrollia.

– Virus ei niinkään siirry emopunkista silloin, kun seuraava sukupolvi syntyy, vaan myöhemmin, kun eri-ikäiset punkkimuodot ruokailevat esimerkiksi samassa verilammikossa hirvieläimessä.

Puutiaisaivotulehdus on flaviviruksiin kuuluvan TBE-viruksen aiheuttama enkefaliitti. Sitä esiintyy Keski-Euroopasta Siperian läpi Japaniin asti ulottuvalla leveällä vyöhykkeellä.

TBE-virusta on taas kolmea eri tyyppiä: läntinen, siperialainen ja Kaukoidän tyyppi.

Myös tavallinen suomalainen punkki voi kantaa puutiaisaivokuumeviruksen vaarallisempaa siperialaista muotoa.

THL:ssä puutiaisaivokuumeen tartunnoista seurataan vain viisivuotiskeskiarvoja.

– Jos tämä olisi ihmiseltä toiselle tarttuva virus, seurantakin olisi erilaista. Tässä on kuitenkin se muuttuva tekijä, että sekä punkin että ihmisen tulee olla luonnossa yhtä aikaa, että tartunta edes olisi mahdollinen, Leino sanoo.

Leinon mukaan osalla ihmisistä on myös jo elinikäinen immuniteetti puutiaisaivokuumeelle. Näin voi olla esimerkiksi Ahvenanmaalla.

Pientä lisääntymistä tartuntatapauksissa voi tulevina vuosina olla, mutta siihen Leinon mukaan yritetään vaikuttaa rokotuksilla.

TBE-rokotuksia laajennettiin kansallisessa rokotusohjelmassa tämän vuoden maaliskuussa.

Käytännössä rokotukset ovat Leinon mukaan uusilla riskialueilla alkaneet eri tahdissa.

– Raahessa saariston mökkiläisiä tavoiteltiin ensin kirjeitse. Kotkassa aloitettiin aktiivisesti terveyskios­killa, johon ihmisiä kutsuttiin rokotettaviksi lehti-ilmoituksella.

Viime vuonna alueellinen rokotusohjelma alkoi Simossa ja Paraisilla. Ahvenmaalla on rokotettu jo vuodesta 2006 alkaen.

Muiden Pohjoismaiden TBE-määristä Suomen tilanne ei hirveästi poikkea.

– Tukholman saaristossa ja Tukholman ympärillä on ollut aika samanlainen tilanne kuin meillä Turussa ja Turun saaristossa, sanoo Leino.

Tukholman saaristossa kiertävät rokottamassa punkkibussityyppiset veneet ja rokotetta saa myös terveydenhuollosta.

Ilmaisrokotuksia Ruotsissa ei Leinon mukaan anneta. Myös Norjassa ilmaantuvuus on pientä.

Varsinaiset lähialueiden riskimaat ovat Baltian maat ja Venäjä, joissa puutiaisaivokuumeen ilmaantuvuus on Leinon mukaan erityisen korkea.

Kotkassa ihmisiä kutsuttiin rokotettaviksi lehti-ilmoituksella.