Monet organisaatiot ovat taustaltaan hierarkkisia, niin myös ihmismielen rakenteet. Kun selkeyttä arvostavat, hierarkkiset toimijat yrittävät toimia monimutkaisessa maailmassa, syntyy kitkaa.

Siirtymä autoritaarisesta monimutkaiseen tarkoittaa usein organisaatioissa vanhojen rakenteiden purkamista ja itseohjautuvuuden ja tiimityöskentelyn painottamista. Ajatus on looginen, mutta yksilökeskeinen, hierarkkinen järjestelmä taipuu kompleksisuuteen hitaasti, kuten ihmismielikin.

Itse asiassa hierarkkisesta taustasta johtuen itseohjautuvuus ymmärretään monesti toisin kuin teoriat tarkoittavat. Sitä ei ymmärretä organisaation tai ryhmän ominaisuutena ja voimavarana, vaan painolasti kaatuu yksilöille, odotukset yksilöä kohtaan lisääntyvät.

Jos näin käy, tilanne on yksilön kannalta vaikea. Yksilöiden välille syntyy joka tapauksessa kilpailuasetelmia, koska itseohjautuvassa organisaatiossa valtarakenteet muuttuvat, vanha valta ikään kuin "pakenee". Tämän takia ihmiset voivat kokea jäävänsä yksin.

Turvaa pitäisi hakea yhdessä tekemisestä, mutta se on vaikeaa. Olemme vasta omaksumassa keskinäisriippuvaisen maailman työkaluja, joihin kuuluvat esimerkiksi luottamus, avun pyytäminen, verkostoituminen ja yhdessä päättäminen.

Hierarkkinen organisaatio mahdollisti tarinat yksilöiden sankaruudesta ja vahvoista johtajista. Kompleksisessa maailmassa tarina on toisenlainen. Olemme keskinäisriippuvaisia, sankaruus on jaettua. Tämä koskee myös johtamista.

Yksilötasolla – ajatuksissa, tunteissa, toiminnassa – murros hierarkkisesta monimutkaiseen voi näkyä stressinä, ahdistuksena ja itsekriittisyytenä, joskus mielialan laskuna. Se voi näkyä ankaruutena itseä ja joskus muita kohtaan, myös kovenevana vuorovaikutuksena. Tällä on yhteys mielenterveyteen ja sairauspoissaoloihin.

Yksilön menestys on aikamme tarina, neoliberaalin ajattelun kulmakivi. Kompleksisessa, epämääräisessä maailmassa yksilökeskeisyys törmää monenkeskisyyteen. Yksilöpainotus johtaa helposti liian suureen taakkaan ja uupumiseen. Liian suuret ulkoiset tai sisäiset odotukset hallinnasta ja suorituksista uuvuttavat. Pitää tiedostaa omat rajansa.

Tältä pohjalta heitän organisaatioille pari dilemmaa: Miten luodaan tarpeeksi selkeyttä ja ennakoitavuutta kompleksisessa maailmassa? Miten huomioidaan yksilöiden kokema kuormitus ja sen vaikutus työkykyyn ja tulokseen? Miten rakennetaan organisaation yhteistä tarinaa ja hyvinvointia?

Kirjoittaja on työterveyspsykologi Mikko Luukkainen Työterveys Helsingistä.