Nuorisopsykiatriasta tuli lääketieteen erikoisala vuonna 1979. Lääkintöhallitus ohjeisti sairaanhoitopiirit perustamaan nuorisopsykiatrian poliklinikat vuonna 1987. Noista ajoista lähtien nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet. Nuorten mielenterveystyötä on lisätty myös perustasolla.

Kouluterveydenhuollon laajat terveystarkastukset on viritetty tunnistamaan psykososiaalisia ja mielenterveyden ongelmia. 2000-luvulla nuorten mielenterveyden häiriöiden ehkäisemiseksi, pysäyttämiseksi alkuunsa tai hoitamiseksi on läpivedetty miljoonahanketta toisensa jälkeen.

Parannusta ei kuitenkaan ole tullut. Yhä suurempi osuus nuoruus­ikäisistä on erikoissairaanhoidon potilaina, monin paikoin jo joka kymmenes. Erikoissairaanhoidon lähetteet lisääntyvät lisääntymistään. Esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä nuorisopsykiatrian vastuualueen lähetemäärä on noussut 40 prosenttia viimeisten viiden vuoden aikana.

Nuorisopsykiatriset osastot kautta maan ovat jatkuvasti täynnä ja ylipaikoilla. Samaan aikaan lastensuojelulain nojalla sijoitettujen nuorten määrä koko ajan kasvaa ja lastensuojelun toimijat kokevat sijoitettujen nuorten olevan psyykkisesti sairaita. Peruskoulussa kasvaa tehostetun ja erityisen tuen saajien osuus.

Tämän pitäisi olla kansallinen hätätilanne.

Ei ole voitu osoittaa, että nuorten vakavien mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys olisi äkillisesti lisääntynyt väestössä. Eksternalisoivat häiriöt ja oirekäyttäytyminen ovat koko 2000-luvun ajan väestössä vähentyneet, ja vaikka tutkimusryhmämme havainnot viime vuodelta viittaavat ensi kertaa masennus-ahdistuneisuusoireilun yleistymiseen, tämä ei riitä selittämään valtavasti lisääntynyttä hoidon kysyntää.

Tilanne on väärin viritetty. Kaikki tunnistavat mutta vain harvat hoitavat.

Nuoruusikäinen ei ole käsiin räjähtävä mysteeri. Riittävä uni, ravitsemus, säännöllinen päivärytmi, virkistävä harrastus ja tolkun aikuisen ohjaus ja huolenpito eivät ole erikoissairaanhoidon tehtäviä. Vanhemmuutta on tuettava ja koulu kehitysympäristönä viritettävä niin, että suuri enemmistö ikäluokasta selviää vaatimuksista.

Perustason palveluissa tulee ottaa käyttöön näyttöön perustuvia hoidollisia interventioita lievien ja keskivaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoitoon.

Osaajia on koulutettava niin paljon, että käyttöön otettavista menetelmistä tulee uusi normaali. Erikoissairaanhoito ei voi nuoriso­psykiatriassakaan olla se palvelu, joka paikkaa kuntien palveluiden kesäsulkuajat. Myös nuorisopsykiatriassa erikoissairaanhoidosta on oltava reitti myös jatkohoitoon perustasolle.

Tai sitten nuorisopsykiatrian resursseja on heti lisättävä sama neljäkymmentä prosenttia kuin lähetteitäkin.

Riittakerttu Kaltiala

Kirjoittaja on vastuualuejohtaja, Tays nuorisopsykiatrian vastuualue, ja nuorisopsykiatrian professori, Tampereen yliopisto